Voiko yksi kuva herättää kaukokaipuun? Entäpä kymmenen?
Valikoin nämä kuvat ja hetket viime vuosien matkoiltamme.
1. Bagan, Myanmar
Istun temppelin kattotasanteella ja ajattelen, että ehkä tämä kaikki edessä näkyvä onkin vain unta: Hevoskärryt ja valkoiset lehmät, joiden nostattama hiekkapöly jää leijumaan heinikon, pensaiden ja puiden ylle kuin usva. Kaikki nuo lukemattomat, kasvillisuuden valtaamat ikivanhat pyhätöt, jotka hallitsevat maisemaa. Maaseutumainen tasanko näyttää niin muinaiselta. Ehkä se todellisuudessa onkin vain unta.
(Voit ihailla Myanmarin huikeita temppeleitä lisää täältä.)
2. Cameron Highlands, Malesia
Huomaan aamukasteen, joka helmeilee teepensaiden lehdillä. Huomaan laaksoon laskeutuneet usvahattarat ja pilvenhaitukat, jotka liukuvat vihreiden vuorten rinteillä. Kun keskityn niihin, en tahdo huomata aurinkoa, jolla on kova kiire kivuta maiseman ylle – ja saada se kimaltelemaan, säihkymään ja sädehtimään.
(Haluaisitko teeplantaaseille? Aloita täältä.)
3. Lake Tekapo, Uusi-Seelanti
On vain heinikkoa, kukkuloita ja vuoria sekä autotie, jossa ei tule juuri ketään vastaan. Ja sitten yhtäkkiä vieressä lepää peilityyni järvi, jonka vesi on epätodellisen valkeanturkoosia, sameaa kuin saippuavesi. Järven rannalla on pikkuruinen kivikirkko, jonka ainoana koristeena on järvelle antava, iso päätyikkuna. Enempää se ei tarvitse.
(Entä millaista on vuorten toisella puolella, ikijäätiköllä? Näet sen täältä.)
4. Paraty, Brasilia
Päiväksi vuokrattu puuveneemme irtautuu Paratyn satamasta. Sinne jäävät pikkukaupungin vanhat värikkäät talot, kirkot ja sademetsien kätkemät vuorenrinteet, joihin pilvet ovat takertuneet. Vene vie meidät uimaan pienelle autiosaarelle, katselemaan delfiineitä ja lopulta kauniille hiekkarannalle, jonne ei kulje teitä eikä polkuja – siellä saa syödä tuoreita mereneläviä varpaat upotettuna hiekkaan.
(Paratyyn pääsee näppärästi Rio de Janeirosta – ja sinne taas pääset tästä linkistä.)
5. Castaway (Mamanuca), Fidzi
Maailmassa on vielä paikkoja, joissa voi elää ilman kenkiä ja kelloa. Sellainen on Castaway,
yhden hotellin omima pieni yksityissaari Fidzillä – tai jokin sen samankaltaisista, trooppisen vehreistä, autottomista naapurisaarista. Siellä huomaan, miten hyvää on elämä, kun varpaiden alla on valkeaa korallihiekkaa, sateenkaaren väreihin pukeutuneet kalat pulikoivat turkoosissa meressä ja löydän tyhjän riippukeinun, joka on sidottu rantapalmuihin.
(Haluatko tietää lisää? Klikkaa tästä.)
6. Pääsiäissaari, Chile
Kun istuskelen kauan sitten uinahtaneen Orongo-tulivuoren kraatterin reunalla, näen lähinnä kaksi asiaa: kraatterikuoppaan syntyneen järven ja syvän sinisen meren, jonka yllä liitelevät fregattilinnut. Vaikka Pääsiäissaari onkin satojen sympaattisten moai-patsaiden koti, minulle saari on myös tätä: aavaa puutonta maisemaa, hiljaisuuden ääntä ja levollista tunnetta siitä, että olen jossakin äärettömän kaukana.
7. Gunung Kawi, Bali
Aamu on aikainen, kun kävelen veden seassa vihannoivien riisipeltojen viertä. Vastaan tulee huolettomasti hypähteleviä lapsia matkalla kouluun ja jonossa taapertava ankkaparvi, joka ei osaa päättää, mihin suuntaan se kulkisi. Vienosti sauhuavat suitsukkeet tuoksuvat peltotilkkujen reunaan pystytetyistä alttareista – niitä on Balilla aivan kaikkialla. Sumu on jo hälvennyt, mutta maisemassa on yhä erikoista taikaa.
(Koko Balin saaressa on taikaa – katso vaikka tänne.)
8. Shark Bay, Australia
Jalan alla narskuvat miljoonat pikkuruiset, vitivalkoiset simpukankuoret, jotka ovat kasautuneet keoiksi hiekalle. Mereen kaartuva pitkä matala hiekkasärkkä jatkuu ja jatkuu – jos nousuvesi alkaa, jään pian saarroksiin. Kahlaan mereen, joka ei tunnu miltään. Aurinko on sen sijaan polttava, liki tainnuttava, mutta en haluaisi lähteä. Miten vahingossa, kartalta eksyttyä, voi päätyä näin ihmeellisen hienoon paikkaan?
(Australia on wau-hetkien maa – viisi sellaista hetkeä löydät täältä.)
9. Moorea, Ranskan Polynesia
Aaltojen äänet tulevat uniin asti. Ne taittuvat rytmikkäästi kohisten koralliriutalla, joka jakaa meren kahteen osaan. Toisella puolen avautuu koboltinsininen syvyys, toiselle puolen jää turkoosi matalikko, jonka päällä on paaluille nostettu bungalowini. Sen kyljessä ovat portaat, joista voi liukua uimaan ja snorkkeloimaan. Kun tulee ilta, erottuvat pimeydestä vain tähdet ja horisontissa kohoavan Tahitin naapurisaaren valopilkut.
(Moorea on oikeasti namu – kurkistapa tänne.)
10. Valle de la Luna, Atacaman autiomaa, Chile
Niin karua ja epäinhimillistä, ja silti niin kaunista ja puhuttelevaa. Näkyy vain rosoisia kumpuja ja kumpareita, jotka tuuli ja vesi ovat veistäneet ja uurtaneet vuosimiljoonien aikana – ja joissa enää ei ole edes vettä jäljellä. Mitä tällaisen maiseman äärellä tulee mietittyä? Vaikka sitä, että jos siihen yhtäkkiä ilmestyisi lentävä lautanen, sitä ei luultavasti suuremmin hätkähtäisi. Tai sitä, miten edes on mahdollista, että näin mitättömän väritön maisema voi olla niin täynnä hetkessä muuttuvia sävyjä – keltaista, oranssia, violettia ja vaaleanpunaista riippuen siitä, miten alas laskeva aurinko painuu.
(Atacaman autiomaa on hämmästyttävä ja yllättävä paikka – ainakin kuudesta syystä. Voit lukaista ne täältä.)