Namupala nimeltä Moorea

Trooppisen vehreitä vuorenrinteitä, korallihiekkaa ja turkoosi Tyynimeri täynnä vedenalaista katseltavaa. Sellainen on Moorean saari, pieni pala unelmaa. 

Mikä Moorea?

Ranskan Polynesiaan kuuluva pikkusaari, joka sijaitsee pääsaaren, Tahitin, kupeessa. Siellä on sympaattisen hidas tunnelma, ja kaikkea on mukavan vähänlaisesti: asutusta ja liikennettä, rakennuksia ja turismia. Tasokkaita bungalow-hotellialueita on vain puolenkymmentä, ja vaatimattomampia majapaikkoja joitakin, siellä täällä omissa oloissaan.

Moorea on tuliperäinen ja valtavan idyllinen: sekoitus trooppista vehreyttä, jyrkkiä vuoria ja turkoosiin mereen liukuvia korallihiekkarantoja.

Siellä on leppoisaa. Paikalliseen mentaliteettiin kuuluu, että vapaa-aika menee työteon edelle, olipa matkailusesonki tai ei. Viikonloppuna, ja ainakin sunnuntaina, kaupat ovat kiinni eikä ravintoloidenkaan aukiolosta ole takeita. Paikalliset ovat perheineen ja ystävineen piknikillä merenrannassa.

Koreasti tatuoidut nuoret miehet potkivat jalkapalloa ja viskovat petankkikuulia kovalla hiekkatantereella. Naiset istuvat kaulaansa myöten rantavedessä. Lapset touhuavat jossakin siinä välimaastossa. 

Mitä erikoista?

Kirkas, ikilämmin meri, jossa on kaikenlaista pientä vipeltäjää. Päästäksesi snorklaamaan ei ole pakko lähteä mihinkään – kunhan laitat maskin kasvoille ja menet veteen. Mutta joissakin paikoissa, ja etenkin Lagoonariumissa, pienen saarenpläntin kupeessa, vedenalainen vilinä on ylivoimainen. Siellä näet koralleja ja niiden lomassa viihtyviä kirjavia pikkukaloja heti, kun kurkistat pinnan alle. Suuret, uljaat rauskut lipuvat kylkeen kiinni ja vieläkin lähemmäs silloin, kun paikan työntekijä hyppää kalanperkuu- ja patonkiämpäreineen veteen. Apajille uiskentelee luultavasti myös muutama mustaevähai, mutta älä saa sätkyä. Ne jättävät hajuraon ihmisiin.

Jotain erityisen ihanaa?

Lehväkattoiset luksusbungalowit, jotka on nostettu paalujen päälle turkoosin meren ylle. Sellaiset, joista on ikiomat portaat mereen. Niihin kuuluu sisälle yötä päivää aaltojen lempeä loiske sekä rytmikäs kohina, kun mainingit rikkoutuvat kauempana koralliriuttaan.

Poikkea myös tänne:

Tyynellämerellä tanssi ja musiikki ovat osa perinnekulttuuria ja tapa kertoa tarinoita. Tuollaiseen perinteeseen et kuitenkaan törmää sattumalta, joten piipahda Tiki Villageen. Polynesialaista perinnekylää jäljittelevässä miljöössä esitettävä show on ihan viihdyttävää seurattavaa: rumpujen hypnoottista pauketta ja simpukkahelmien kolisua rinnuksilla. Naisten lanteille sidotut kaislahameet hytkyvät, ja miehet hyppivät, potkivat ja heiluttelevat palavia soihtuja. Illalla voit syödä ruokaa, joka on kypsennetty maauunissa – eli samaan tapaan kuin saarella yhä juhla-ateriat valmistetaan; maahan kaivetuissa kuopissa kuumien kivien alla – sianliha, vihannekset ja hedelmät päällekkäin ladottuina.

Vielä jotain muuta?

Lähde melomaan tai katamaraaniretkelle. Mereltä katsoessa rannikkokylät ja tie katoavat näkymättömiin ja koko Moorea on kasvillisuuden peittämää äkkijyrkkää vuoristoa. Delfiinejä näkee lähivesillä usein, heinä–lokakuussa myös pallopää- ja ryhävalaita.

Kierrä lopuksi saari vuokra-autolla tai skootterilla. Vuorten ja meren väliin ujutettu autotie kiertää koko saaren alavaa rantakaistaletta myöten.

Muutaman tunnin matkan aikana tulee vastaan miltei kaikki, mitä Moorealla on tarjottavana, merenrantakoteja ja pihoja komistavia mangopuita myöten. Koiria on joka pihassa. Nuoriso hengailee pakettiautosta tehdyn baarin luona.

Pikkukylien kohdalla erottuvat turistipuodit räiskyvän värisine kietaisuhameineen. Tien poskessa nököttää pieni hedelmä- ja vihanneskoju. Kalakojun luona on vilkasta. Barrakudat, papukaijakalat ja monet muut kalastajien vastikään harppuunoilla pyydystämät saaliit ehtivät hädin tuskin narun päähän ja tangolle riippumaan. Siitä ne sujahtavat asiakkaiden pusseihin. Täällä kala syödään tuoreena, ei vaan umpituoreena; juuri merestä nostettuna – ja raakana (älä pelästy; ravintoloissa sitä tarjotaan grillattuna). 

MISSÄ? Moorea kuuluu Ranskan Polynesiaan, joka on Ranskan hallinnoima merentakainen paikallishallintoalue. Siihen kuuluu yli sata saarta ja atollia.

MITEN? Lähin kansainvälinen lentokenttä sijaitsee naapurisaarella Tahitilla, jonne on noin puolentunnin lauttamatka. Lauttoja kulkee useita päivässä.

MILLOIN? Aurinkoisinta on touko–lokakuussa, sateisinta joulukuusta helmikuuhun. Huippusesonkia ovat heinä- ja elokuu.

MITEN LIIKKUA? Moorealla ei ole julkista liikennettä ja taksit ovat todella kalliita. Saarella on kätevintä kulkea vuokra-autolla tai -skootterilla. Päätiet ovat hyväkuntoisia, liikenne oikeanpuoleista ja rauhallista.

Aina ”paratiisisaari” ei tunnu niin kovin paratiisisaarelta. Eräällä Fidzin pikkusaarella vietin elämäni pelottavimman yön – lue tästä, miksi ja millaisen.