Matkablogi ja matkavinkit
On maita, joissa on poikkeuksellisen paljon pyhättöjä ja muita uskonnollisia rakennuksia. Sitten on Myanmar, jossa niitä on niin valtavasti, että se menee yli ymmärryksen. Kaikkialla maassa, ihan joka suunnalla, kohoavat buddhalaiset stupa-tornit, jotka ovat huipustaan neulanteräviä ja monesti kultaisia. Mutta on turha luulla, että kun olet nähnyt niistä yhden, olet nähnyt kaikki. Ne ovat kaikki erilaisia!
Temppeleitä on suunnattomia ja pikkuruisia, mystisiä ja kimaltavia. Yksi on värikäs kuin sirkusteltta, toinen on kruunattu jalokivillä ja kolmenteen lisätään kultalevyjä aamusta iltaan joka päivä. On luonnon valtaamia, pahasti raunioituneita sekä niin hiljaisia ja hämyisiä, että päiväsaikaan lepakot nukkuvat niiden holvikatoissa.
Myanmarin temppelit eivät ole vain hienoja uskonnollisia monumentteja – suurimpiin mennään ajan ja eväiden kanssa, tapaamaan ihmisiä. Katukahviloiden puutteessa niissä on mukava katsella ohikulkijoita: aina on varjoisia portaita ja muita tasanteita, joissa voi istua ja katsella pihamailla käyskenteleviä munkkeja ja paikkakuntalaisia, paikallisia ja ulkomaalaisia matkailijoita, kissoja ja kulkukoiria. Tuulikellot kilisevät ja välillä kumahtelevat temppelin kellot, joita isketään puunuijalla.
Ja sitten on Bagan. Ihmeellinen laakso, jota täplittää yli 3000 vanhaa ja uusvanhaa temppeliä. Niitä ihaillaan ennen muuta maisemana jonkin korkean pyhäkön katolta, tai kuumailmapallon kyydistä – auringonnousun ja -laskun aikaan.
Lisää hienoja temppeleitä? Niitä löydät naapurista, Thaimaasta – eli täältä.