Jos on asunut Menorcan saarella Espanjassa ympärivuotisesti 8 vuotta, kuten minä, voiko sitä arvioida objektiivisesti? Ei missään nimessä. Toisaalta siinä ajassa saaren oppii myös tuntemaan aika lailla pintaa syvemmältä.
Tulee se joulu risumajaankin
14 vuotta sitten vietin joulua Meksikossa. Se oli joulunviettojeni käännekohta. Opin että joulumielen ja -fiiliksen voi (lopulta) löytää mistä tahansa, myös epäjouluisesta miljööstä, pienilläkin eväillä.
Kultaa, hopeaa ja pronssia – nämä olympiamitalit kahmii yksin Rio de Janeiro!
Saastunutta vettä ja ilmaa, zikavirusta ja liikennekaaosta, keskeneräistä sitä sun tätä ynnä kaikkea muuta negatiivista – media on tosi näppärästi nostanut olympialaisten alla esiin vain Rio de Janeiron viat ja ongelmat. Mikä sääli! Kukaan ei näytä muistavan, että kaupungissa on myös tosi mahtavia asioita. Se on hyvinkin olympiamitalien arvoinen paikka.
Neljä valokuvaa – neljä valheellista tarinaa
Kuvassa kellun hymyillen autiomaan suolajärvessä, vaikka tuntuu siltä kuin ihooni olisi pistelty satatuhatta pientä piikkiä. Toisessa kuvassa makoilen rennosti riippukeinussa tukaanin kanssa, vaikka oikeasti pelkään lintua kuollakseni. Kuva saattaa kertoa enemmän kuin tuhat sanaa, mutta ei sillä välttämättä ole totuuden kanssa paljonkaan tekemistä.