Onko tuo ääni ihan normaali? Kuuma ilma kohisee ja tuhahtelee kovaa, jotenkin arveluttavasti. Liekit tanssivat polttimen suulla, ja pään päällä keinuva iso pallo muuttuu hetki hetkeltä, kuuman kaasun voimasta, yhä pulleammaksi. Seison palloon kiinnitetyssä korissa otsa rypyssä, vähän varuillani, jännittyneenä: Koska meidät nykäistään ilmaan – ja mitä sitten tapahtuu?
Nykäisyä ei tule. Eikä tapahdu mitään dramaattista. Sen sijaan huomaan nurmelta irtautumisen vain siitä, että näen sen. Korimme kohoaa hetkessä puiden latvojen ylle, ja sitten vielä ylemmäs yhtä keveästi, pehmeästi ja helposti kuin tavallinen vapaaksi päästetty ilmapallo. Ihmeellistä.
Tuulta ei tunnu, koska lennämme sen mukana. Ei tunnu lainkaan liikettä. Se on todella hämmästyttävää, koska liu’umme sentään kovaa kyytiä Vilnan laitamilta kohti keskustaa. Tämä on ihan toisenlaista kuin lentokoneella lentely. Ei ole ilmakuoppia, ei mitään tärinää eikä vaappumista.
Onko kuumailmapallokyyti aina näin tasaista ja miellyttävää?
Onhan se, vastaa pilotti. Miehellä on takanaan ainakin parisataa lentoa, suurin osa täällä Liettuan pääkaupungissa, muutama ulkomaillakin. Tieto huojentaa. Hyvin tämä sujuu. Kuumailmapallo on sentään maailman vanhin lentovempele, jolla on pystytty onnistuneesti lentämään.
Siitä huolimatta vahtaan muita kuumailmapalloja, jotka ovat nousseet kanssamme ilmaan. Miksi tuo yksi on noin alhaalla? Ja tuo noin ylhäällä, ja tuo sivussa? Lennämmekö me varmasti siinä kohdassa kuin pitää?
Pilotti on rauhallinen, niinpä minäkin uskallan hellittää puristustani korin seinämien köysistä, ja ihailla reunan yli maisemia. Kesäinen Vilna näyttää tästä perspektiivistä vieläkin vihreämmältä kuin katutasolta. Vanhankaupungin kirkot, palatsit, kadut ja aukiot erottuvat helposti, kun liidämme niiden yli. Onpa kaunista.
”Tuolla söimme päivällä”, hihkaisee joku, ja osoittaa joen vierellä olevaa terassia, jossa istuskelee ihmisiä.
Keskustan jälkeen alkavat omakotitalot pihoineen, kasvimaineen ja asukkaineen. Laskeudumme paljon alemmas – täällä ei ole torneja, joihin törmätä. Kalat pomppivat lammessa, yhdellä pihalla istuskellaan iltanuotion ympärillä.
Ihmiset keskeyttävät puuhansa ja tulevat ulos katselemaan kulkuamme. Lenkkipolulta vilkutetaan ja muuan mies kalsarisillaan jähmettyy ikkunan ääreen meidät nähdessään. Koirat haukkuvat villisti. Ne häiriintyvät polttimen päästämistä ultraäänistä, joita me emme kuule.
Ajatus laskeutumisesta saa kämmenet hikoamaan uudestaan. Se on kuulemma lentämisen haastavin vaihe. Miten pitikään toimia? Ottaa molemmin käsin kiinni korin seinämissä olevista köysistä, pitää jalat koukussa ja kyykistellä vähän – siltä varalta, että kori keikahtaa alas tullessa kyljelleen.
Ei keikahda, vaan laskeutuminen on pelkkä kevyt tömpsähdys.
”Kaunista”, huokaa kyydissä oleva kalifornialaisrouva helpottuneena. Tämä on hänen elämänsä kolmas kuumailmapallolento.
”Ei tämä vielä ole ohitse”, huomauttaa lentäjä. Kori raahautuu eteenpäin, horjuu ja huojuu hetken, kunnes lopulta pysähtyy keskelle korkeaa nokkospöheikköä.
”Hmmm, ehkä koetamme sittenkin toista laskeutumispaikkaa”, mies mutisee ja nostaa meidät vielä toviksi ilmaan. Pikkupojat juoksevat läheisestä talosta katsomaan, kun laskeudumme kesäyön valaisemalle niitylle.
Samppanjapullo poksahtaa auki. Lentäjä tulee pullo kädessä kohti. Hän valikoi hiuksistani muutaman suortuvan, ja tuikkaa ne tuleen – ja kaataa sitten samppanjaa päälle. Mustalla mullalla piirretään merkki otsaani. Lausun ääneen taikasanat: ”The bigger ground, the softer landing” ja saan kevyen läimäyksen takalistooni. Heh-hee.
Kaste on saatu, sertifikaatti luovutettu ja kädessä on lasillinen kuohuvaa. Kippis vaan, olihan se ihan mielettömän mahtavaa! Kaunista, niin kuin se rouva sanoi. Älyttömän kaunista.
Haluaisitko sinä kuumailmapallon kyytiin? Tai oletko jo ollut – missä ja millaista se sinusta oli?
MITEN? Liettuan pääkaupunki Vilna on Euroopan ainoa pääkaupunki, jonka yli saa lentää kuumailmapallolla. Vilnassa on puolisen tusinaa yritystä, jotka järjestävät kuumailmapallolentoja. Lentoja on huhti–lokakuussa, muutamia kertoja viikossa, sääolosuhteista riippuen; esimerkiksi liian kovalla tuulella lennot perutaan. Kesällä lennetään aikaisin aamulla tai myöhään illalla, jolloin tuuliolosuhteet ovat yleensä parhaat. Lento kestään noin tunnin verran. Sadan euron hintaan kuuluu menopaluukuljetus hotellille. Lento on varattava netistä etukäteen. www.ballooning.lt
Ps. Tiedätkö, mikä olisi vielä upeampi paikka lentää kuumailmapallolla? Katso tästä.