Olen aina ajatellut, että lapsillekin on suuri rikkaus, kun he saavat matkustella, nähdä ja kokea maailmaa mahdollisimman monelta kantilta. Että matkustelusta on koko perheelle sekä iloa että hyötyä. Olenko kenties ajatellut asian täysin väärin?
Luin nimittäin ajatuksia ravistelevan jutun The Telegraphista. Jutussa muuan Britannian tärkeimmistä lastenpsykologeista väitti, että lapset eivät muuten tippaakaan arvosta uusia matkakohteita ja -kokemuksia. Että jos lapsilta kysyttäisiin, heistä suurin osa menisi lomalle mieluiten aina samaan, tuttuun paikkaan, jossa ei ole mitään yllättävää eikä seikkailullista – vuosi vuoden perään, aina siihen asti, kunnes he ovat teini-ikäisiä ja valmiita tutkimaan maailmaa.
Tyrmistyin. Aika raju väite. Ei voi pitää paikkaansa! Omat kokemukseni puhuvat jotain ihan muuta. Olemme reissanneet lasten kanssa kaupunki-, ranta- ja luontokohteissa liki jokaisessa maanosassa. 10-vuotias on käynyt 48 maassa ja 4-vuotias niistä noin puolessa. Emme juuri koskaan matkusta mihinkään paikkaan kahta kertaa. Ja lapset ovat ilmiselvästi iloinneet ja nauttineet – eivät ehkä joka hetkestä (kukapa voisikaan), mutta silti jokaisesta matkasta. He muistavat niistä mitä kummallisempia detaljeita. He ovat takuulla oppineetkin paljon, muutakin kuin erilaisuuden ja yllätysten sietoa ja sopeutuvaisuutta. He lähtevät joka reissuun innoissaan ja odottaen.
Vai luulenko vain? Voiko olla niin, että he ovat sittenkin salaisesti lähinnä kärsineet – että olemme toimineet mieheni kanssa täysin väärin?
The Telegraphin jutussa haastatellun psykologin mukaan lasten ilon ja nautinnon lähteet ovat lomallakin hyvin yksinkertaisia. He haluavat ”kohtuullisen lämmintä, mutta ei liian kuumaa säätä, rannan, jossa on lempeitä aaltoja ja jäätelöä lähettyvillä”. Tuosta paketista syntyvät kuulemma onnellisimmat muistot. Luonnollisesti psykologi on itse lomaillut lastensa kanssa kotimaassaan tuolla konseptilla, joka kesä samassa rantapaikassa – lukuun ottamatta yhtä ulkomaille tehtyä syrjähyppyä, joka kuulemma riitti koko perheelle – ja mitä luultavimmin erityisesti siitä syystä, että hän sattuu itse nauttimaan tuollaisesta lomailusta. Miten hänen lapsensa voisivat edes haikailla sellaisesta, mistä eivät oikeastaan edes tiedä mitään?
Tuo psykologi ei selvästikään ole matkailusta itse pätkääkään kiinnostunut, mutta ymmärrän kyllä hänen pointtinsa. Ja tietyllä tavalla vähän uskonkin siihen. Paljon jankutettu totuushan on, että lapset rakastavat ja tarvitsevat toistoa ja rutiineita. Eivätkä he pohjimmiltaan kaipaa niin paljon. Me aikuiset niitä uusia kokemuksia ja elämyksiä janoamme. Etsimme niitä täysin itsekkäistä syistä.
Mutta siitä huolimatta haraan vastaan. En suostu myöntymään siihen psykologin ehdotukseen, että perheet matkailisivat vasta sitten, kun lapset ovat tarpeeksi isoja ja ”siihen valmiita”, tai että aikuiset matkustaisivat vain keskenään.
Minulle perhematkat olivat jo lapsena vuoden kohokohtia, vaikka mentiinkin aina vähän eri paikkoihin – miksi ihmeessä ottaisin sellaisen omilta lapsiltani pois?
Eikö se ole arvokasta, että perheet kokevat ja näkevät uusia asioita yhdessä? Ja eikö sekin ole hienoa, että lapset oivaltavat maailmasta löytyvän niitä tuttuja turvallisia asioita (sopivaa säätä, uimarantaa ja jäätelöä) muualtakin kuin siitä yhdestä ja samasta paikasta – ja siinä ohessa, kun tehdään ja nähdään myös jotain uutta.
Lapset eivät ehkä kaipaa lomamatkoilta mitään mielettömyyksiä – eivät edes huvipuistoja, elleivät ole niihin tottuneet – mutta en siltikään niele sitä ajatusta, että joka loman pitäisi olla tismalleen samanlainen. Sehän olisi supertylsää. Lomat vain sekoittuisivat muistoissa toisiinsa, eikä niistä lopulta jäisi paljon muuta mieleen kuin se jokakesäinen jäätelö siellä jokakesäisessä kahvilassa.
Mitä sinä tuumit – kaipaavatko lapset lomalla vain tuttuja paikkoja ja asioita? Olisiko heidän kanssaan sittenkin viisainta matkustaa aina vain samaan paikkaan?
Lue The Telegraphin juttu täältä.
Ps. Olen pohtinut lasten kanssa matkailua ennenkin – siihen liittyvistä riskeistä voit lukea täältä. Entä kannattaako lapset raahata esimerkiksi Amazonille? Kurkkaa tänne.
Ps. Kuvat ovat Atacamasta, Chilestä. Se on monella tavalla yllättävä paikka; lue tästä miksi.