Vietin juuri muutaman päivän Singaporessa, opiskeluaikojeni ihanassa, väliaikaisessa kotikaupungissani. Matka, tai oikeammin sen herättämä oivallus, aiheutti pienen sokin: saarimaahan on pinta-alaltaan aivan tismalleen saman kokoinen kuin toinen ihana saari – Menorca – jossa olen asunut yli kahdeksan vuotta.
Menorca, panoraama
Singapore, panoraama
Singapore ja Menorca – saman kokoisia!! Fakta tuntuu käsittämättömältä, sillä saaret voisivat olla eri aurinkokunnista. Kun toiseen on ahtautunut 5,5 miljoonaa ihmistä ja toisessa elelee kesälomakaudellakin vain 100 000 asukasta, on jo yleisnäkymä aavistuksen erilainen. Tiukan paikan tullen kaikki menorcalaiset mahtuisivat yhteen megalomaaniseen singaporelaiseen ostoskeskukseen, ja lehmät toiseen.
Singaporen pilvenpiirtäjien ja katuvilinän keskellä tuntee vahvasti, kuinka kaupunki huokuu vaurautta ja dynaamisen teknologiakeskuksen tehokkuutta. Singaporelaisilla on katse suunnattuna tiukasti tulevaisuuteen – ja menorcalaisilla juuri päinvastoin. He ovat perinteiden vaalijoita ja yksinkertaisen elämän ylistäjiä, jossa materiaaliset arvot ovat aika kaukana kärjestä.
Menorcalla luulen toisinaan, että kehitys on yksinkertaisesti unohtanut koko paikan. Siellä saa edelleen äimistellä kivitötteröitä, joita nerokkaat muinaisasukkaat nikkaroivat muutama tuhat vuotta sitten. Sitä vastoin on mahdotonta keksiä, mitä merkittävää saarella on sen jälkeen tapahtunut.
Singaporessa kaikki on uutta, hienoa ja ultramodernia, jopa askeleen modernimpaa mitä muualla, mutta sieltä ei löydy mitään historiallisesti ainutlaatuista. Maan vanhin rakennus on noin sata vuotta nuorempi kuin Menorcan kotitalomme!
Menorca, shoppailu
Singapore, shoppailu
Kun singaporelaiset ovat vapaalla, he syövät ja shoppailevat – suurella intohimolla ja antaumuksella. Vaikka kaupungissa on noin 1–2 miljoonaa ruokapaikkaa, singaporelainen jonottaa tyynesti tunninkin siihen tiettyyn, täysin mitäänsanomattoman näköiseen ruokakioskiin, koska sieltä uskotaan saavan kaupungin parasta nuudelikeittoa.
Menorcalainen ei ole niin pitkää jonoa koskaan nähnytkään, eikä kukaan menorcalainen todellakaan ajattele, että kaupoissa kiertely voisi olla ajanvietettä. Heille ostoskaduilla käyskentely on ajanvietettä korkeintaan siksi, että silloin tapaa tuttuja ja voi rupatella kahviloissa.
Singaporessa on tarjolla kaikki maailman materia, Menorcalla yllin kyllin rauhallisuutta ja tyhjää tilaa. Singaporessa kuljetaan luonnossakin asfaltilla jonossa. Singaporelaiset tuskin tiedostavat asuvansa saarella. Mantereelle pääsee siltaa pitkin ja meri on niin täynnä tankkereita, ettei sinne huvita kastaa varvastakaan.
Menorcalaiset ovat sydänjuuriaan myöten saarelaisia, joille meri ja puhtaat rannat ovat kaikki kaikessa.
Eikö Menorcalla ja Singaporella ole siis mitään muuta yhdistävää tekijää se, että ne ovat molemmat saaria ja saman kokoisia? Onhan toki. Molemmilla saarilla on kaikista eroavaisuuksista huolimatta oikein hyvä olla.
Menorca, uimassa
Singapore, uimassa