Menetkö sinäkin lukkoon, tai vähän paniikkiin, jos kohtaat sattumalta ulkomailla jonkun toisen suomalaisen? Tai pistät ainakin suusi kiinni ja vaihdat vaivihkaa maisemaa? Miksi teet niin? Minäpä kerron...
Me teemme niin siksi, että:
1. Suomi on ulkomailla salakieli.
Kun on matkaillut tai asunut kyllin pitkään ympäristössä, jossa suomea ei kuule koskaan tai korkeintaan harvoin, tulee fiilis, että suomeksi voi puhua huoleti mitä sylki suuhun tuo. Ja juuri sillä tavoin tulee sitten puhuttua.
Aikamoinen järkytys on tajuta, että yhtäkkiä joku vieressä puhuukin samaa salakieltä. Kelaat nopeasti mielessäsi kaiken, mitä olet vähän aiemmin sanonut – et ehkä enää muista, mutta arvelet sen olevan jotain tosi typerää.
Tai toisinpäin: joku tuntematon sanoo yhtäkkiä suomeksi jotain, mitä ei ole tarkoitettu vieraille korville. Ethän tietenkään halua nolata häntä, ja siinä samalla myös itseäsi, avaamalla yhtäkkiä suutasi ja paljastamalla, että hei, minäpä ymmärsin kaiken, mitä juuri sanoit! Parasta siis liueta takavasemmalle. Ja vielä parempi: parasta koettaa kaikin tavoin vältellä tällaisiin tilanteisiin joutumista.
2. Koska se kuuluu suomalaisuuteen.
Eiväthän toisilleen vieraat suomalaiset ryhdy keskenään juttelemaan Suomessakaan, miksi sitten muualla? Maan rajojen ulkopuolella iskee kuitenkin outo velvollisuuden tunne siitä, että toinen suomalainen pitäisi nyt jotenkin huomioida. Ja jollei ryhdy jutustelemaan, niin käyttäytyy toisen silmissä takuulla epäkohteliaasti ja tökerösti, suomalaisen moukkamaisesti, eikä kansainvälisen fiksusti. Ja koska sellaista epäsuomalaista small talkailua ei monestikaan jaksaisi harrastaa, on parempi vain koettaa olla paljastamatta itseään.
3. Koska pari sanaa ei oikein riitä.
Ei kai pelkkä tervehdys ja säätä koskeva kommentti ole tarpeeksi? Ulkomaalaisen ventovieraan kanssa se toki riittää, mutta suomalaiselle pitäisi olla jotain painavampaa, mieluiten fiksuakin sanottavaa. Ja ehkä jutustelusta pitäisi kehittyä myös jotain syvällisempää, vähintäänkin Facebook-tuttavuus, jos kerran juttusille ryhtyy, eli toiseen tutustuu. Ei kuulkaa, eihän tuollaiseen ole kenelläkään aikaa eikä intoa.
4. Koska emme todellakaan halua olla häiriöksi.
Mitä se toinen suomalainen ajattelee, jos nyt menen noin vain avaamaan suuni? Varmasti tuntuisi ärsyttävältä, tai jotenkin kiusalliselta. Luultavasti pitäisi minua myös ihan tyhmänä. Hän haluaa takuulla olla vain rauhassa ja omissa oloissaan. Koska ei ole mitään mieltä aiheuttaa ylimääräistä, mahdollista molemminpuolista epämukavaa tilannetta, on parasta pitää tosi matalaa profiilia, eli paeta paikalta.
PS. Ja jos nyt mietit, olenko minä paennut ulkomailla toista suomalaista, niin kyllä olen, useampiakin kertoja ja juuri noista kaikista neljästä syystä, vaikka en motiivejani h-hetkellä koskaan pohdikaan – käyttäytyminen tulee selkäytimestä. Entäpä sinä – mikä on sinun syysi (se voi muuten löytyä myös tuon listan ulkopuolelta)?
PS 2. On myös monia tilanteita, joissa olen käyttäytynyt toisella tavalla, eli en ole paennut – ja ihan ilman suurempia traumoja olen kohtaamisista selvinnyt ;)
Haluaisitko lähteä lomalle paikkaan, jossa ei kovin todennäköisesti törmää muihin suomalaisiin? Tästä linkistä löydät hyvän piilon.
LUE EDELLINEN BLOGIPOSTAUS TÄSTÄ (Tämän takia parisuhteeni on matkalla jäähyllä)
Blogin kuvat on otettu Fidzillä, jossa myös pääsee pakoon suomalaisia. ;)