Monilla ihmisillä on (loma)matkoilla tavallista enemmän aikaa kumppaneilleen. Jotkut ottavat pususelfieitä kullan kanssa auringonlasku taustanaan ja istuvat pitkillä kynttiläillallisilla rantaravintoloissa. Toiset ehtivät suorittaa yhdessä sukelluskurssin, viettää yhteisen kylpylä- tai hierontatuokion tai ainakin vetäytyä hetkeksi hotellin parvekkeelle viinilasillisille, kun lapset on saatu nukkumaan. Onko sinullakin tuollaista? Teetkö sinäkin välillä kahdenkeskisiä, romanttisia viikonloppu- ja muita kuhertelumatkoja, kuten asiantuntijat suosittelevat?
”Kyllä ja kyllä”, saattaisin minäkin vastata, ellen sattumoisin matkustaisi sillä tavoin kuin nyt: koko perheen kanssa & matkatoimittajana, -kirjoittajana ja bloggaajana, jolle liki kaikki matkat ovat teksti- ja kuvamateriaalin keruuta, siis työtä.
Tämän vuoksi...
1. Minulla ja miehelläni on matkoilla arjesta poikkeavat roolit – meillä on matkaroolit. Minä olen se kynäniekka, joka keskittää kaiken tarmonsa ja huomionsa havainnoimiseen, kokemiseen ja muistiinpanojen tekemiseen.
Mies on laukkujen kantaja, lastenkaitsija, reklamaatioiden hoitaja, tinkimisvastaava sekä sekalaisten matkajärjestelyjen ja muiden vähän epämiellyttävien velvollisuuksien vastuuhenkilö. Niin ja tietysti valokuvaaja. ”Olen orja”, hän täsmentää. Tämä pitää paikkaansa mm. siinä mielessä, että rahaahan ei hänelle tästä duunista makseta.
2. Reissumme ovat upeita ja antoisia, mutta eivät löhölomia. Niihin ei juuri mahdu päiviä, jolloin vain rentoillaan ilman täsmällisiä suunnitelmia ja tehdään mahdollisimman vähän. Reissut vedetään täysillä! Meillä on useimmiten aikataulutettu päiväohjelma sekä pakonomainen tarve nähdä, tehdä ja kokea mahdollisimman paljon, ja mieluummin vielä vähän enemmän. Tästä johtuen
a) ei vain jää aikaa
b) eikä varsinkaan yhtään energiaa
mihinkään ylimääräiseen, kuten yhtäaikaiseen ammeeseen pulahtamiseen, loimuavan takkatulen virittämiseen tai edes syvällisen keskustelun aloittamiseen.
3. En näe trooppisia saari-idylleitä ensisijaisesti täydellisinä lemmenpesinä, vaan ihan muuten vain lumoavina rantoina, maisemina ja luontokohteina. Haeskelemme niistä toki hehkeitä hotelleja ja intiimejä miljöitä, mutta samalla etsimme myös niihin sopivia, kuvauksellisia kyyhkyläisiä. Matkakuvamme kertovat etupäässä kohteista ja kohteissa kohdatuista ihmisistä, eivät meistä.
4. Kultainen iltavalo ja auringonlasku eivät symboloi minulle aallonmurtajan harjalla kahden kesken siemailtua samppanjaa, vaan pikemminkin hetkeä, jolloin juostaan tavallistakin kiihkeämmin pehmeän valon perässä ja koetetaan vangita se kameran muistikortille.
5. Parisängyssämme on matkoilla tungosta. Siellä on kameraa ja tietokonetta, tablettia ja muistivihkoa, matkaopaskirjoja ja nippu esitteitä. Petipuuhat tarkoittavat muistiinpanojen naputtelua, valokuvien latausta, karsimista, talletusta ja nimeämistä, seuraavan päivän ohjelman suunnittelua ynnä muita töitä. Useimmiten sängyssä on myös kahdesta lapsestamme ainakin toinen. Joko siksi, että hotellihuoneeseen ei ole mahtunut toista varasänkyä, tai siksi ettei pienempää ole säästösyistä ilmoitettu hotelliin lainkaan.
Ps. Kutossyy on sitten se, että en ole mikään kuhertelumatka-tyyppinen tyyppi. En edes koe kaipaavani matkoilla kahdenkeskisiä spa-sessioita, Eiffel-tornin juurella otettuja pusukuvia enkä oikeastaan edes niitä parvekkeella nautittuja viinilasillisiakaan. Tuollaistahan voi tehdä, hieman muunneltuna, kotonakin. Miksi sellaiseen pitäisi tuhlata kallisarvoista matka-aikaa?
Ps2. Mutta jos kaikesta huolimatta lähtisinkin romanttiselle parisuhdematkalle ihan ilman työvelvoitteita, niin tietäisin tarkoitukseen aivan täydellisen piilopaikan. Sen löydät täältä. (Montenegroon, kultaseni)
Blogin kuvat on otettu tänä kesänä Korsikassa, Porton kylässä.