Onko Fidzi oikeasti sellainen suurten hymyjen huoleton ja idyllinen Tyynenmeren paratiisisaaristo kuin voisi kuvitella?
Fidzi kuulostaa jo sanana mahtavalta: kaukaiselta ja eksoottiselta, lämpimän Tyynenmeren hellimältä. Jos sulkee silmät, voi nähdä valkoisen hiekan ylle, palmuihin kiinnitetyn riippukeinun, jonka sylistä saa katsella turkoosia merta.
Mutta mielikuvat ja todellisuus eivät aina kohtaa toisiaan – miten kävi Fidzillä?
1) Ystävälliset ihmiset – TOTTA
Ystävällisiä ihmisiä on kaikkialla, mutta fidziläiset vievät voiton. Missään muualla en ole tavannut niin paljon huippuystävällistä porukkaa. Kahden viikon Fidzillä olon aikana en takuulla ohittanut yhtä ainoaa paikallista (en kadulla, en torilla, en missään), joka ei olisi hymyillyt isosti ja tervehtinyt vielä isommin ”Bulaaa!” Mikään muu asia ei jäänyt maasta yhtä vahvasti mieleen.
2) Rento tunnelma – TOTTA
Maa, jossa kaikki tuntuvat hymyilevän koko ajan. Maa, jossa naisten lisäksi monet miehetkin sujauttavat korvansa taakse frangipanin tai jonkun muun tuoreen, tuoksuvan kukan. Maa, jossa asiat sujuvat hitaammin kuin monessa muussa paikassa. ”Fiji time”, huomauttavat paikalliset ylpeinä, kun kaikki tapahtuu kiireettä ja omaan tahtiin: hotellihuoneen perussiivous kestää tunnin ja ravintolassa ruoka ei tahdo valmistua millään, vaikka muita asiakkaita ei olisi. Paikalliset kävelevätkin puoliteholla. Ei kannata pyristellä vastaan, vaan koettaa ottaa opiksi.
Entä mitä fidziläiset tekevät vapaa-ajallaan?
”Juomme kavaa”, naurahtaa nuori nainen, sekuntiakaan vastaustaan miettimättä. Se on hyvä tekosyy kokoontua jonkun kotiin, seurustelemaan. Mutaveden värinen juoma sekoitetaan kava-kasvin juurista tehdystä pulverista ja vedestä. Se poistaa stressiä ja rentouttaa, sanovat. ”Se ei mene päähän kuten alkoholi, mutta kieli menee siitä nopeasti tunnottomaksi, ja jos juo liikaa, puhe vaikeutuu ja alkaa nukuttaa.
Kun on rygbymatsi, kaikki linnoittautuvat sisälle TV:n ääreen ja pitävät kovaa meteliä. Ja juovat kavaa, nainen jatkaa.
Sunnuntait omistetaan kirkolle, perheelle ja joutilaisuudelle. Mennään ehkä piknikille rannalle, mutta uiminen on lasten puuhaa.
3) Paratiisirannat – TOTTA JA TARUA
Paratiisirannat ovat tarua sikäli, että ne eivät löydy pääsaarelta Viti Levusta, jossa on kansainvälinen lentokenttä. Siellä rannat ovat yllättävänkin kehnoja. Ainoa vähän parempi valkohiekkainen ranta on Natadola Bayn kupeessa, Intercontinental-hotellin vieressä.
Toisaalta paratiisirannat ovat myös totisinta totta, sillä Fidzin kymmenillä pikkusaarilla niitä on, ja paikoin ne ovat todella hiukeita. Nopeimmin rantaidylliin pääsee Mamanuca-saaristossa – lähimmille saarille on noin tunnin venematka pääsaarelta, Denaraun lauttasatamasta. Rauhallinen Mana on hyvä valinta – voit lukea siitä lisää tästä. Vesi on mahtavan turkoosia ja riutat ovat täynnä monenlaista vipeltäjää – värikkäitä kaloja voi jopa ihailla rantavedessä kahlailemalla. Snorklauksesta ja sukelluksesta innostuneen kelpaa.
Kauempana sijaitsevan Yasawa-saariston rantoja kehutaan vielä paremmiksi ja hiekkaa pehmeämmäksi.
4) Kohtuuhintainen – TOTTA JA TARUA
Fidzi on kohtuuhintainen, jos sitä vertaa Australiaan ja moniin muihin Tyynenmeren lomasaariin. Sen sijaan se on kallis, jos vertailukohteena on vaikkapa Bali tai muu Kaakkois-Aasia. Paikallisbussit, kauppojen ja torien hinnat ovat huokeita. Tasokkaat hotellit ja niiden palvelut ovat sen sijaan hintavia, huokeat majoitusvaihtoehdot ovat taas usein aika kehnoja.
Sanoisin, että Fidzi on keskimäärin aika kallis kohde matkailijalle.
5) Eksoottinen kohde – TOTTA JA TARUA
Tietyssä mielessä Fidzi ei tunnu kovin eksoottiselta. Se on suosittu matkakohde, jossa on paljon palveluita, retkiä ja turisteja varsinkin australialaisten ja uusiseelantilaisten loma-aikoina. Heille Fidzi on vähän kuin Kanariansaaret meille; helppo ja mukava hotellilomakohde, jossa vieläpä puhutaan englantia (se on maan toinen virallinen kieli).
Mutta toisaalta: luonto on eksoottista. Meille tutut ruukkukukat tuoksuvat puissa ja pensaissa, hedelmäpuissa kypsyvät papaijat ja mangot. ”Fidziläistä lunta”, kutsuvat paikalliset aamu-usvaa, joka leijuu vihreiden kukkuloiden rinteillä ja laaksoissa.
Eksoottiselta tuntuu myös kylien perinteinen elämänmeno, jopa turistiretkellä. Sigatoga River Safarilla vietimme muutaman tunnin vaatimattomassa kylässä joen varrella. Tervetuliaisseremonian aikana istuimme saronkihameissamme erään kodin olohuoneen lattialla, vastapäätä kylän miehiä. Puukuppi kiersi kädestä käteen. Siemaisimme siitä vuoron perään kavaa. Se maistui yrteiltä. Kavan hörppimistä säestivät laulut, puheet ja napakasti huudetut bulaaaaa-tervehdykset.
Lounaaksi saimme kylän maauunissa kypsennettyä maniokkia, kanaa, banaania ja papaijaa. Ateria jäi mieleen tuhat kertaa paremmin kuin yksikään hotellin yltäkylläinen buffetillallinen.
Kun lautaset oli korjattu pois, otettiin soittimet esille ja tanssittiin. Kyläläiset pitivät huolen siitä, ettei yksikään vieras jäänyt seisoskelemaan paikoilleen.
MITEN? Suomesta pääsee Fidzille yhdellä vaihdolla Singaporen kautta, huokeammat vaihtoehdot vaativat kaksi välipysäkkiä. Monet poikkeavat maassa maailmanympärimatkallaan. Australiasta ja Uudesta-Seelannista on erityisen hyvät lentoyhteydet. Kansainvälinen lentokenttä sijaitsee pääsaarella Viti Levussa, Nadin kaupungissa. Sieltä pääsee muille saarille nopeilla ja mukavilla katamaraaniveneillä Port Denaraun satamasta.
MILLOIN? Sää on parhaimmillaan touko–lokakuussa. Sadekuuroja tulee ympäri vuoden, mutta sateisinta on marras–huhtikuussa. Silloin voi esiintyä myös pyörremyrskyjä.
Ps. Fidzin Mana-saarella voi lomailla ilman kenkiä ja kelloa – voit lukea saaresta lisää tästä. Siellä olen viettänyt myös elämäni pelottavimman yön, tsunamia odottaen – lue lisää tästä.
LUE EDELLINEN BLOGIPOSTAUS TÄSTÄ (5 SYYTÄ MIKSI RAKASTAN SAARIA)