Luontodokumenteissa se näyttää niin helpolta. Valaiden bongailu nimittäin. Valaita on aina suurina parvina, niiden pyrstöt pysyvät pinnalla kuin paikalleen liimattuina ja niiden suunnattomat muodot näkyvät merenpinnan tuntumassa (helikopterilla yli liitäessä) ihan koko komeudessaan.
Matkailijan näkökulmasta valasbongailu on jotain ihan muuta: vaikeaa. Se on yllättävän haasteellista siitäkin huolimatta, että vaellusmatkoillaan olevia valaita voi teoriassa nähdä vaikka miten monessa paikassa, monesti ihan rantojen tuntumassa.
Yleensä olen ollut jokaisessa potentiaalisessa bongauspaikassa väärään vuodenaikaan.
Uudessa-Seelannissa ajankohta oli puolestaan oikea, mutta sää oli monta päivää niin karmea, ettei merelle ollut mitään asiaa.
Tarifassa, Etelä-Espanjassa, onnisti: näin pallopäävalaita. Mutta koska ne ovat pikemminkin isoja delfiinejä, se ei tuntunut siltä, miltä toivoin sen tuntuvan.
Madeiralla aloin päästä asian ytimeen. Noin 10-metrinen brydenvalas esitteli selkäänsä ja pyrstöään. Toki vain vilaukselta, ja kaukaa.
Sitten tuli kohdalle Islanti ja sen pohjoisrannikolla oleva, valasturismilla -ja tutkimuksella elävä Húsavík. Hilkulla oli, ettei sekin keikka mennyt pieleen, sillä ensimmäisenä päivänä myrskysi niin, että retket oli peruttu. Mutta seuraavana aamuna oli tyynempää.
Sateenharmaat pilvet peittivät Húsavíkin lahtea reunustavat lumiset vuoret, kun vanha, uuteen tehtäväänsä kunnostettu kalastusalus lähti matkaan. Se oli lastattu meillä toiveikkuudesta tärisevillä matkailijoilla, parilla valastutkijalla sekä tuulenpitävillä haalareilla, jotka oli oikein mukava vetää ylle keskikesän viiden asteen lämpötilassa.
Ripsi vettä, mutta tuskinpa sitä monikaan huomasi. Kaikki tapittivat harmaata Jäämerta syvän keskittyinä. Niin minäkin. Kului puoli tuntia.
Jännitti. Aluksi jännitti se, mitä kohta nähdään. Mutta sitten alkoi jännittää vieläkin enemmän se, että mitä jos ei nähdäkään mitään.
Helpotti vähän, kun delfiinit ilmestyivät; ensin muutama, sitten puolisen tusinaa ja lopulta niitä oli mahdoton laskea.
Kului toiset puoli tuntia, ja sitten vähän lisää.
”Älä huoli, kyllä niitä kohta varmaan näkyy”, lohdutteli lähellä seisova itävaltalaisopiskelija, Húsavíkissa kesää viettävä valastutkija. Hän oli nähnyt valaita parin kuukauden ajan joka päivä, montakin kertaa. Kesän unohtumattumin juttu oli siihen asti ollut se, kun sinivalas oli uinut aivan veneen vieressä. ” Sen selkä ei tuntunut loppuvan koskaan.”
Yhtäkkiä yläkannella tähystävä opas vinkaisi mikrofoniin. Pelkäsin, että laiva kaatuu, koska kaikki juoksivat sen keulaan. Kaukana erottuivat aaltojen yli kohoavat pärskeet. Kuului, kuinka jokin iso hengitti.
Kaksi ryhävalasta lähestyi. Niiden tuloa oli mahdotonta seurata tyynenä ja aikuismaisena, mutta eipä siihen pystynyt valastutkijakaan – joka kuitenkin kohtasi valaita harva se päivä.
Valaat uivat veneen vierelle ja ilmestyvät pinnalle miltei yhtä aikaa, kidat ammollaan. Sukelsivat ja tulivat taas. Ne olivat aamiaisella, eikä niillä ollut mikään kiire lähteä pois.
Olisin voinut halata tuikituntematonta vieruskaveria silkasta onnesta, mutta viime hetkellä peräännyin – olenhan suomalainen; hymyilin vain isosti.
Toinen kaveruksista päätti esiintyä. Ensin se paljasti hyvinmuodostuneen yläruumiinsa, sitten kyljen ja pitkän sivuevän. Olipahan lätsähdys, kun 15-metrinen jättiläinen jysähti muutaman metrin päässä veteen.
Luontodokumentissa se olisi tietysti tehnyt tuonkin tempun monta kertaa ja aina dramaattisesti hidastettuna. Mutta arvaa vaan olisinko vaihtanut hetken taidokkaasti editoituun tv-pätkään?
Horisontissa pärskähteli vielä, kun laiva kääntyi rantaa kohti. Mutustin vesisateessa, pipo silmilläni, vähän kuivahtanutta kanelipullaa kaakaon kanssa. Maistui ihan juhla-aterialle.
MISSÄ: Islanti on hyvä paikka nähdä valaita ja delfiinejä – monesti niitä näkyy myös Reykjavikin lähivesillä. Vielä parempi paikka on pohjoisrannikolla sijaitseva Húsavík, jonka vesillä viihtyy kesäaikaan kymmenkunta eri valaslajia.
MITEN: Neljän tunnin veneretkiä järjestävät useat yritykset, kuten North Sailing, jolla on komea vanhanajan kalastusvene. Aluksesta löytyvät lämpimät haalarit ja tarvittaessa sadevarusteet. Kovalla tuulella retki perutaan.
Islanti on loistava luontomatkakohde monesta muustakin syystä. Tästä linkistä pääset lukemaan, mitä hienoa siellä ainakin kannattaa nähdä ja kokea – valaiden lisäksi.
