Ei oikeastaan ole paljonkaan väliä sillä, onko takana pitkä vai lyhyt reissu. Matkan jälkeen käy aina näin:
1. Väsyttää. Reissulla rentoutunut ja virkistynyt mieli nuupahtaa usein jo pitkän ja monivaiheisen kotimatkan aikana. Ellei, niin notkahdus olossa tapahtuu viimeistään kotona, kun näkee kaaoksen, joka sinne on jäänyt. Muutkin rästityöt ja velvollisuudet, nyt jo tosi kiireiset, muistuvat mieleen. Kaikki päätökset seesteisemmästä ja stressittömämmästä elämästä unohtuvat saman tien.
2. Tylsistyttää. Kotiinpaluun viehätys haihtuu nopeammin kuin ehtii sulkea oven perässään. Mihin ne päivät/viikot oikein vilahtivat? Taas tätä samaa. Kotona kaikki on niin tuttua, muuttumatonta, rutiinia. Heti pitää sännätä kauppaan, ja ostaa ne samat maidot, leivät ja kanaleikkeet. Ihan kuin ei olisi koskaan missään ollutkaan.
3. Harmittaa. Tekisi kovasti mieli viipyä matkatunnelmissa hetki vielä ja hehkuttaa matkaa edes jollekin – mutta kukaan ei ehdi kuunnella eikä ketään kiinnosta.
4. Hämmästyttää. Kassista löytyy viisi käyttämätöntä vaatekertaa (ja parit kengät), mikä on todella SUURI mysteeri, koska lähtiessä ei pakannut mitään ylimääräistä, vain välttämättömät asiat, karsien ja tarkasti harkiten.
5. Kaduttaa. Mahtavilta tuntuneiden matkamuistojen lumo alkaa hiipua. Vietnamilainen lyhty ei sovi muuhun sisustukseen, laosilaiselta torilta ostettu hame käy lähinnä naamiaisiin ja tequila maistuu aivan karsealta, kun hiuksia eivät löyhyttele meksikolaiset Karibianmeren tuulet.
6. Ärsyttää. Farkut, joiden kuvitteli (tai ainakin kovasti toivoi) mahtuvan reissun jälkeen päälle ovat entistäkin piukemmat. Matkalla tuli toki liikuttua arkea enemmän, mutta no jaa, ehkä myös vähän syötyä.
7. Uuvuttaa. Reissusta muistuttavat lähinnä pyykkivuori ja jotenkin yllättävän isot luottokorttilaskut sekä vielä päiviä myöhemmin eteisen lattialla lojuva, osittain purkamaton matkalaukku.
8. Masentaa. Vaikka arki on pienen nikottelun jälkeen periaatteessa ihan ok, vaivaa pieni alakulo ja tympeys.
KUNNES SITTEN YHTÄKKIÄ – UUSI MATKA ON BOOKATTU – EIKÄ VAIVAA ENÄÄ YHTÄÄN MIKÄÄN!!
Ps. Tiedän, että elämä on muutakin kuin lämpimän meren tuijottelua ja palmun lehvien kahinan kuuntelua, mutta juuri nyt näkisin itseni oikein mielelläni jollakin ihanalla kaukaisella rannalla, vailla velvoitteita. Voisin olla vaikka Moorella (lue lisää tästä), Fidzillä (lue lisää tästä), Barbadoksella (lue tästä) tai Mauritiuksella (lue lisää tästä). Tai Länsi-Australiassa, josta postauksen kuvat ovat.