Instagram ja Facebook ovat täynnä reissussa otettuja, idyllisen sopuisia perhekuvia ja romanttisesti kuplivia samppanjalaseja auringonlaskussa. Mikään (perhe/pariskunta)matka ei kuitenkaan ole niin täydellinen, etteikö siihen mahtuisi myös aika monia epäsovun hetkiä. Ei ainakaan meillä.
Pienen kriisin voi aiheuttaa...
1. Joskus pelkkä matkakohteen valinta. Minä haluaisin mennä Ranskan Rivieralle, mies Bangladeshiin, poika avaruuteen ja tyttö olisi mieluiten kotona.
2. Liian täydet ja painavat laukut. Otan kuulemma aina liikaa vaatteita. Unohdan esimerkiksi, että alusvaatteita voi kääntää.
3. Lentokoneessa matkustaminen väsyneen pikkutenavan kanssa, joka ei suostu nukkumaan, vaan painelee lentoemännän kutsunappia minuutin välein, tiputtaa lelunsa ja kynänsä lattialle ja penkkien väleihin sekä potkii tosi pahantuulisen, vielä väsyneemmän, isoveljensä hereille. Lepovuorossa oleva mies istuu pari riviä taaempana, kuulokkeet korvilla ja katselee leffaa.
4. Saapuminen kohteeseen iltapimeällä ja lopen uupuneena, yhdistettynä auton vuokraukseen ja hotellin etsintään. Lisähaasteena vasemmanpuoleinen liikenne ja navigaattori, joka ei toimi, sekä oikotiet, jotka lopulta johtavat takaisin alkupisteeseen.
5. Mikä tahansa tilanne, jolloin minun pitää tulkita karttaa ja tehdä sen perusteella nopeita (ja oikeita) päätöksiä.
6. Hotellissa se, kun on varattu ja maksettu neljän hengen huone, mutta sänkyjä (ja suklaita!!) on vain kahdelle, eikä muita vapaita huoneita ole saatavilla.
7. Minä tahansa iltana se, kun me aikuiset haluamme lähteä kävelemään, auringonlaskubaariin ja ravintolaan. Lapset haluavat viettää illan hotellihuoneessa, katsella TV:stä Pipsa Possua ja syödä keksejä.
8. Täydellisen ravintolan metsästys valmiiksi nälkäisenä. Tavoitteena on löytää hyvää paikallista ruokaa viihtyisässä miljöössä. Sellaista on saatavilla kaupungin toisella laidalla, nipin napin kävelymatkan päässä. Perillä ilmenee, että ravintola on juuri nyt kiinni, lopettanut, vaihtanut paikkaa tai piiloutunut. Toiseksi paras ravintolavaihtoehto on opaskirjan mukaan sillä suunnalla, mistä alun perin lähdettiin, mutta koska nälkä on jo niin kova, on mentävä ensimmäiseen vastaantulevaan ihan-mihin-tahansa-ruokalaan.
9. Mikä tahansa hetki, joka vaatii vähän pidempää jonotusta – olipa sitten kyse liikenne- tai ihmisruuhkasta. Pienin protestoi jo sitä, kun pitää pysähtyä punaisiin liikennevaloihin.
10. Miehen ostamat matkamuistot. Meillä on kaappi täynnä käsintehtyjä, puusta kaiverrettuja puhaltimia, putkia ja muita eksoottisia soittimen tapaisia, joita kukaan ei koskaan edes vilkaise. Mutta hermoja koettelevampaa on kuitenkin miehen innostus antiikkisiin, pronssisiin ovenkolkuttimiin, patsaisiin ja kynttilänjalkoihin, jotka painavat reippaasti enemmän kuin koko perheen parin viikon matkatavarat yhteensä. Viime reissulla kynnyskysymykseksi nousi puolitoistametrinen, puinen merenneito. ”Joko minä tai merenneito”, uhkasin. Kannatti riskeerata – neito jäi sillä kertaa kauppaan.
PS. Tällaisia tilanteita ei tietysti koskaan tule ikuistettua kameralla (ja jos tulisikin, ei niitä kukaan haluaisi katsella), joten postauksen kuvat kertovat ihan toista tarinaa.
Lasten kanssa matkailu on myös tosi mahtavaa – lue tästä linkistä, miten meillä sujui Amazonilla.
Toisinaan matkat voivat olla myös täyttä juhlaa. Tämä linkki vie suosikkifiestaani.