Viimeiset 2,5 vuotta olen asunut Brasiliassa. Nyt olen muuttamassa maasta pois, ja on henkilökohtaisen tilinteon aika. Mitä Brasiliaan liittyviä asioita en voi sietää? Mitä olen pelännyt ja mitä jään kaipaamaan?
Peukku ylös: Sää. Brasiliassa en ole palellut kertaakaan, en kotona, ulkona, en missään. Useimmiten on kuumaa ja hikistä tai tosi kuumaa ja hikistä. Sateisina talvipäivinä, kun on vain 20 astetta lämmintä, saa laittaa pitkähihaisen päälle. Farkkuja tekee nykyään mieli jo 25-asteessa.
Peukku alas: Mieletön byrokratia. Yksinkertaistenkin asioiden uskomaton monimutkaisuus. Käsittämätön hitaus, tehottomuus ja työnlaatu, joka on aina vähän sinnepäin. Minkä tahansa arkielämään liittyvän asian hoito on keskimäärin kahdeksan kertaa hankalampaa ja aikaavievämpää kuin vaikka Suomessa. Ei ole niin yksinkertaista ja mitätöntä pankkiasiaa, etteikö se vaatisi useampaa paikalla käyntiä. Ei ole niin pientä kodinkoneen/vessanpöntön/vuotavan putken fiksausta, etteikö sen voisi tehdä ainakin parin kertaa ensin väärin. Loputon säätäminen ja paperinpyöritys johti alkuvaiheessa siihenkin, että asuimme maassa ennen viisumien saantia kuukauden verran laittomasti, turisteille sallitun 3 kk:n oleskeluajan umpeuduttua. (En suosittele kenellekään.)
Peukku ylös: Ihailen, ja kadehdinkin, brassien rentoa ja huoletonta elämänasennetta. Minä, suomalainen, murehdin kaikesta. Täällä ei ainakaan ulkoisesti murehdita juuri mistään. Vaikka monet asiat näyttävät jossain vaiheessa täysin mahdottomilta ja ainakin loputtoman monimutkaisilta, aina ne jotenkin hoituvat ja matkan varrella mutkat suoristuvat. Ja jos jostain syystä kaikki meneekin ihan pieleen, brassi lohduttaa itseään (ja muita) sillä, että: ”Me osaamme ainakin juhlia paremmin kuin ketkään muut.”
Peukku alas: Pelon tunne. Riossa on aina ensin pysähdyttävä miettimään, mitä uskaltaa tehdä, koska ja missä. Voiko tuon parinsadan metrin matkan kävellä vai ryösteetäänkö minut siinä? Uskaltaako kukkulan näköalapaikalle nousta, jos läheisessä favelassa on edellispäivänä ammuskeltu? Pitääkö huolestua, jos lapsen koulubussi on myöhässä? Onko se juuttunut ruuhkaan vai onko siihen joku myy syy – kuten kerran koulumatkan varrelle osunut, laukauksiin johtanut pankkiryöstö, jolloin lapset joutuvat bussissa maastoutumaan.
Peukku ylös: Trooppinen luonto ja rannat. Luontomatkailumaana Brasilia on ykkönen. Täällä on sentään Amazonin uomat ja pöheiköt, Icuassun (Iguaçun) mielettömän upeat vesiputoukset ja Pantanalin tulvatasanko villieläimineen. On hienoja luonnonbiitsejä ja sademetsän peittämiä vuoristoja ihan vaikka miten paljon.
Peukku alas: Metropolien ruma arkkitehtuuri.
Peukku ylös: Açai. Täällä kasvavista açai-palmun marjoista tehty, tummanvioletti survos tai mehu on Brasilian paras ja koukuttavin maku. Väittävät vielä terveelliseksikin. Jään kaipaamaan.
Peukku alas: Röyhkeä, agressiivinen liikennekulttuuri. Brasilialaisella ei ole kiire missään muualla kuin moottorikäyttöisen ajoneuvon ohjaimissa. Mutta tuolloin kiire onkin niin kova, että ei tarvitse välittää liikennesäännöistä, -valoista, kaistoista tai muista tienkäyttäjistä – saati kenenkään turvallisuudesta. Autoilevalla/mopoilevalla brassilla on myös kirjoittamaton lupa ohittaa mistä hyvänsä ja tunkea itsensä rakoon, jota ei ole olemassa. Kaikista kovin kiire on bussi- ja moottoripyöräkuskeilla. Heille tiet ovat pelkkiä pujottelu- ja kilparatoja.
Peukku ylös: Peukun aktiivinen ja luova käyttö. Ei ole olemassa mitään toista yhtä käyttökelpoista ja monipuolista ilmaisua kuin fyysinen peukun nosto. Muualla maailmassa peukuttavat Facebookin käyttäjät ja sukeltajat, täällä jo pienet ihmisenalutkin ennen kuin oppivat puhumaan. Jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, peukulla voi kertoa vielä paljon enemmän. Se voi merkitä muun muassa ”OK, selvä, kaikki hyvin ja hyvältä kuulostaa”. Sillä pyydetään lupaa ja hyväksyntää – ja saadaan se. Peukku pystyssä voi jalankulkija lähteä koikkelehtimaan tien yli autojen väleistä. Peukun voi työntää liikkuvan auton ikkunasta ulos ja sen jälkeen on lupa tehdä mitä tahansa. Peukku tanassa voi myös mennä kaupassa nopeampaan jonoon, joka on tarkoitettu vanhuksille ja vauvallisille, vaikkei oikeasti olekaan vanhus eikä vauvallinen. Peukulla voi tietysti ilmentää myös toiveikkuutta: eletään siinä uskossa, että kaikki sujuu lopulta hienosti. Kysyäkin sillä voi: Kaikki hyvin? Sopiiko? Annathan anteeksi?
Rion karnevaalit olivat yksi Brasilian huippuhetkistä – lue siitä täältä.