Onko matkassa hienointa sen odotus ja suunnittelu, jokin tuokio matkalla vai sittenkin kotiinpaluu?
Tutkimusten mukaan ihminen on onnellisempi lomaa suunnitellessaan kuin itse lomalla. Rakastan matkoista haaveilua, mutta tuo kuulostaa silti aika kovalta väitteeltä. Vaikka voihan se olla tottakin, jos vertaa onnellisia hetkiä minuuteissa: laskee yhteen kaikki matkaan liittyvät, sitä edeltävät onnelliset haaveiluminuutit kenties kuukausien ajalta verrattuna niihin tiedostetun onnellisiin minuutteihin viikon matkan aikana.
Sitten on ihmisiä – tunnen sellaisia – joista ehdottomasti parasta on se, kun palaa matkalta kotiin – tuttuihin tuoksuihin, omaan sänkyyn, ruisleivän ääreen… Samaa olotilaa ja rakkautta omaan kotiin ei tavoita, ellei ole ollut tarpeeksi pitkään poissa, ihan muissa ympyröissä. Ehkä tähän liittyy myös tyytyväisyyttä ja helpottuneisuutta; matka oli hieno, kaikki sujui hyvin ja nyt voi siis tyytyväisenä palata normaalielämään. Ei minuakaan yleensä suoranaisesti harmita matkalta paluu; tuntuuhan se koti yleensä paremmalta tullessa kuin lähtiessä.
Mutta matkan paras hetkeni ei löydy silti alusta eikä lopusta, vaan jostakin siltä väliltä – ja aina matkalta.
Sitä edeltää monta oikein hyvää tuokiota, kuten se kutkuttava momentti, kun on selvinnyt menomatkalla lentokentän turvatarkastuksen läpi, saa hetkeksi rauhoittua ja kaikki on vielä mahdollista. Tai ensimmäinen aamu, kun herään uudessa paikassa, johon en ole vielä yhtään tottunut enkä turtunut ja aistit ovat tosi herkät – milloinkaan muuten en haista, maista, näe ja kuule – ylipäätään havainnoi – aivan yhtä tarkasti kuin silloin.
Mutta kaikkein paras hetki tulee eteen salavihkaa, vähän yllättäen. Yleensä se hiipii vastaan siinä vaiheessa, kun olen ollut kohteessa jo jonkin aikaa, ehkä muutamia päiviä. Olo on rentoutunut, koska paikka alkaa tulla tutuksi, mutta ei kuitenkaan vielä liian tutuksi.
Se ei useinkaan liity erikoisimpaan nähtävyyteen eikä uuteen kokemukseen, vaan johonkin paljon tavanomaisempaan. Se voi olla aamukävely hiekkarannalla paljain varpain, trooppinen sadekuuro, jota katselen riippukeinusta tai metropolin ihmisvilinän seurailu kahvilan ikkunan takaa. Tai sitten parhaita hetkiä voi olla monta, erilaisia mutta yhdenveroisia.
Yhteistä top-hetkilleni on levollinen mielentila, kiireettömyys ja niistä kumpuava onni.
Mikä on sinun top-hetkesi matkalla?
Ps. Lue tästä, millaisia asioita liittyi parhaaseen hetkeeni talvisessa Venetsiassa.