Matkablogi ja matkavinkit
Talviaamuna Venetsia on raukea ja ruuhkaton. Kuulet katukivillä kopisevat askeleesi, Rialton sillan kupeessa jutustelevien mummojen sananvaihdon ja taksiveneen nostattamien laineiden loiskeen. Vaporetto, vesibussi, täröyttää torveaan ja kutsuu kyytiinsä.
Kanavista nouseva kostea kylmyys kieppuu vesireittien yllä, hiipii sokkeloisille kujille ja palatsien seinämiin. Se löytää ihollesi, punaa poskesi ja höyrystää hengityksesi.
Vilu ei haittaa. Kun vaaleanpunertava taivas ja merestä nouseva usva kohtaavat toisensa eikä juuri ketään näy missään, huomaat kaupungin olevan lähes sietämättömän kaunis.