Espanjalle kuuluvat Baleaarien saaret ovat suosittuja matkailusaaria. Mutta on myös jokunen syy, miksi ne (ehkä) kannattaisi kiertää todella kaukaa.
Jos nimittäin matkustat Baleaareille, voit joutua kohtaamaan muun muassa tällaisia asioita:
1. Menorca – liikaa rantoja
Ihmiselle, joka on vakaasti sitä mieltä, että hiekkaranta on hiekkaranta, ja kun on nähnyt yhden, on nähnyt kaikki, Menorca on ehkä maailman vastemielisin paikka. Saarella on kymmeniä ja kymmeniä biitsejä, paljon enemmän kuin muilla Baleaarien saarilla – eikä kahta samanlaista. On pikkuruisia hiekkapoukamia, joihin mahtuu vain muutamia ihmisiä kerrallaan. On kallioiden rajaamia valkoisia, punaisia ja hunajaisia hietikoita, joissa vesi on kirkasta ja turkoosia kuin uima-altaassa.
Saarella on myös vaikka kuinka monia täysin rakentamattomia luonnonbiitsiä, joihin ei pääse kuin kävellen, ratsain tai veneellä. Menorca onkin silkkaa kidutusta ihmiselle, joka on tottunut vain ahtaisiin ja meluisiin, hotelleja ja baareja täynnä oleviin rantoihin.
Suurin järkytys voi silti olla se, ettei melun puutetta pääse pakenemaan Menorcalla oikein minnekään: ei maaseudun niityille ja pikkuteille, ei autioille rantakallioille, eikä poluille, jotka kiertävät koko saaren. Helpotusta eivät tuo edes saaren isoimmat kaupungit – sillä vaikka niissä on ihmisiä, elämää ja kaikenlaista tapahtumaa, ryysistä ja mölyä rakastavalle niissä on aivan liian rauhallista.
2. Mallorca – tappaa mielikuvat
Ihminen, joka haluaa löytää vain turistirysiä ja tupaten täyteen rakennettuja rantoja, pettyy Mallorcaan syvästi.
Pettymys on taattu, jos vuokraa auton ja lähtee vuoristoseudulle. Siellä on petollisen idyllistä: hunajanvaaleita kyliä, hedelmätarhoja ja oliivipuiden täplittämiä pengerrettyjä rinteitä. Vuoret kipuavat puoleentoista kilometriin ja rantakalliot syöksyvät satoja metrejä äkkijyrkästi mereen. Vuorten notkoissa on pienhotelleiksi kunnostettuja maatiloja ja kartanoita. Niissä maisemissa on todella suuri vaara, että unohtaa ihan tyystin olevansa massaturismin turmelemalla saarella.
Sama vaara vaanii Mallorcan maaseudun kylissä, maalaishotelleissa ja pienillä viinitiloilla. Ja entäpä, jos erehtyykin kääntymään jollekin pienelle rantaan johtavalle tielle? Saattaa päätyä vaikka etelärannikon Es Trenc -rannalle, jossa dyynit reunustavat 3,5 kilometriä pitkää hiekkamattoa, tai luonnonsuojelualueella olevalla Cala Mondragólle, jossa pinjamännyt ulottuvat miltei veteen asti. Liika kauneus voi hyvinkin pilata koko loman.
3. Ibiza – kaksinaamainen saari
Välimeren villein saari. Euroopan kuuluisimmat yökerhot ja vuorokauden ympäri jatkuvat bileet. Ihminen, joka kuvittelee Ibizan olevan parikymppisten sekopäinen örvellyskenttä, saa henkisesti turpiinsa niin että tuntuu.
Ibiza on kallis saari ja järkyttävän tyylikäs. Siitä huokuu sellainen glamour ja luksus, johon ani harva Välimeren saari yltää. Siellä on Välimeren trendikkäimpiä hotelleja, ravintoloita, baareja – ja ihmisiä.
Sieltä löytyvät Baleaarien ylellisimmät rantahuvilat – niitä ei näe kuin ehkä veneen kyydistä, mutta niitä paljastellaan silloin tällöin sisustuslehdissä. Saari on maailmantähtien (ja paparazzien) suosikki, koska siellä voi sekä näyttäytyä, että vetäytyä halutessaan täydelliseen piiloon.
Ibiza on myös petollisen kaksinaamainen saari. Siellä voi kierrellä päiviä, eikä löydä bileiden bileitä mistään! Niitä ei löydy esimerkiksi Cala Jondal -rannalla, jonka ravintoloita ja rantaklubeja suosivat etenkin huviveneiden omistajat. Niitä ei löydy edes pääkaupungin vanhasta osasta. Kukkulalle muurien sisällä on vain valkoisiksi rapattuja taloja, tuoksuvia kukkaryöppyjä ja kynttilöiden valaisemia romanttisia ravintoloita.
4.Formentera – ei mitään nähtävää
Ihmiselle, joka haluaa nähdä ja tehdä paljon, eikä malta pysyä paikoillaan, Formentera on pahin mahdollinen painajainen. Siellä kuuluu pysähtyä ja chillailla. Ei ole kerta kaikkiaan mitään, mihin säntäillä.
On vain pitkänhuiskeita valkohiekkaisia rantoja, muutamia valkoisia kyliä ja rennontyylikkäitä rantabaari-ravintoloita, joissa väki notkuu tunnista toiseen – nauttivat lounaasta, illallisesta, jääkylmistä mojitoista, chillailumusiikista ja siitä täysin utopistisesta fiiliksestä, että elämästä on lupa nauttia tässä ja nyt. Realistiselle ihmiselle tällainen tunnelma on hirveä kärsimys.
Formenteralla on jopa niin seesteistä (tylsää), että auringonlaskustakin pitää kehitellä ohjelmanumero; ajella maaseudun halki, ohi helteen kulottamien niittyjen, viikunapuiden ja kiviaitojen Cap de Barbàrian karulle kivikkotantereelle. Siellä on valkoinen majakka takanaan sadan metrin pudotus kalliolta mereen.
Ystäväporukat, pariskunnat ja perheet vain istuvat kivillä ja vahtaavat valopallon vajoamista kohti horisonttia. Odotellessaan he rakentelevat vieressä olevista kivenmurikoista samanlaisia torneja, joita kaikki muutkin ovat kalliolle tehneet. Kun maisema muuttuu vaaleanpunaiseksi ja aurinko sukeltaa mereen, kaikki taputtavat.
(Jos kuulostaa älyvapaalta touhulta, tiedätpähän pysyä poissa.)
Mikäli tästä huolimatta päätät mennä jollekin yllä olevista saarista (kuten minä), älä sitten ainakaan syytä minua: sinua on nyt varoitettu.
Ps. Jos edelleenkin harkitset matkaa Baleaareille, voit lukea niistä lisää täältä: Menorcalle pääset tästä, Formenteralle tästä ja Mallorcalle tästä.