Komeat jalkapalloilijat vai hauskanpito? Tapakset vai aperitiivibuffa? Firenze vai Barcelona? Julistin matkailullisen maaottelun ja löysin voittajan.

Italiassa olen matkaillut vaikka miten monta kertaa, mieheni on sieltä puoliksi ja olen aina haaveillut asuvani siellä. Espanjassa olen matkaillut vielä tuplasti enemmän, se oli kotini 13 vuoden ajan, ja toivottavasti on sitä joskus taas. Molemmat maat ovat ylivoimaisia suosikkejani mitä tulee matkailuun. Mutta kumpi on parempi? Se selvinnee muutamia olennaisimpia seikkoja arvioimalla.

Jäätelö. Italialainen jäätelö on universumin parasta, se ei ole mikään uutuus. Se on kuitenkin uudempi juttu, että nykyään Espanjastakin saa monesta paikasta aika autenttista (maahan muuttaneiden italialaisten tekemää) italialaista jäätelöä. Italia vetää siitä huolimatta pidemmän korren – eikä vähiten siksi, että Sisiliassa voi syödä ”jäätelöhampurilaisia”, brioche con gelato, eli notkean täyteläisellä irtojäätelöllä täytettyjä briossipullia – ihan vaikka heti aamiaiseksi. Voiko mikään olla parempaa? (ei muuten voi, jos makuina on pistaasia ja pähkinäsuklaata)

Kahvi. Italiassa kahvi maistuu siltä, miltä kahvin kuuluu maistua. Espanjassa se voi maistua vähän miltä tahansa. Mutta Espanjan eduksi on luettava se tärkeä seikka, että siellä kahviloiden kahvi on tarkoitettu nautittavaksi – sillä tavalla, että istuskellaan kupin ääressä kaikessa rauhassa, rupatellaan mukavia ja lepuutetaan jalkoja. Italiassa on toisin: siellä se kuuluu kulauttaa kurkkuun muutamassa sekunnissa baaritiskin äärellä seisten – ja jos erehdyksessä istahdat, maksat lystistä luultavasti moninkertaisesti enemmän.

Tyyli. Italialaiset taitavat tyylin ja muodin. Se on geeneissä. Se aiheuttaa tietysti ylimääräisiä paineita Italiaan menevälle matkailijalle (no, ainakin minulle), mutta silti se viehättää: kauneuden arvostus, kaikessa. Miten mukava ohjelmanumero onkaan passeggiata – tuo etenkin viikonloppuiltaisin tapahtuva, kaupunkien kävely- ja rantakaduille sijoittuva näyttäytymiskävely, jolloin käyskennellään ja katsellaan samalla näyteikkunoita ja istahdetaan välillä katukahvilaan katselemaan muita kauniisti laittautuneita ihmisiä.

Jalkapallo. Italialaiset pelaajat ovat komeampia (aina).

Party, party. Espanjalaiset ovat juhlimisen mestareita, ainakin mitä tulee perinnejuhliin – ja niiden keksimiseen. Vai mitä tuumit esimerkiksi Valoria la Buenan kylästä, jossa on vietetty jo parinkymmenen vuoden ajan uuttavuotta myös elokuussa – samalla tavalla kuin muualla maassa vuoden vaihteessa: kuohuviiniä juoden ja tanssien sekä hetkeä ennen keskiyötä, kellon kumahtelujen tahdissa, viinirypäleitä haukkaillen. Perinne syntyi, kun myrsky pilasi kerran ne ihan oikeat uudenvuoden pirskeet. Jep, jep, Espanjassa on hauskaa!!

Kaupunkiloma. Italiassa on Venetsia, Rooma ja Firenze, noin alkajaisiksi. Espanjassa on Barcelona, Madrid ja ööööö… mikä vielä, ehkä Sevilla? Toisaalta – Barcelona on sen verran loistava ja monipuolinen kaupunki, että ehkä se kattaa kaksikin kaupunkia.

Mutta tilanne on aivan toinen, jos punnitaankin hienon kaupunki- ja rantaloman yhdistelmää. Silloin Espanja jyrää: Barcelonan lisäksi on Málagaa, Cádizia, San Sebastiania, Palmaa... näitähän riittää. Mitä Italialla on tarjota tähän?

Hintataso. Espanjassa hinnat ovat mukavampia.

Shoppailu. Ennen Italia oli ihan ykkönen – siellä oltiin aina muodissa monta askelta muita edellä. Kai siellä vieläkin ollaan, mutta silti annan pointsini Espanjalle. Osittain liittyen tuohon edelliseen; luottokortin raja tulee Espanjassa vähän hitaammin vastaan. Toiseksi sieltä ovat kotoisin suosikkimerkkini Desigual ja Camper.

Tapakset. Espanjalainen tapastelukulttuuri on huippua! Ei se kaikkialla maassa ole kovin olennainen juttu, mutta esimerkiksi etelässä, Andalusiassa, se on illanvieton peruspilareita. Mikä olisi rennompaa kuin viettää ilta kivassa seurassa baarista toiseen vaeltaen ja joka paikassa jotain pientä napostellen (viinin kanssa tietysti)? Granada on tässä suhteessa yliveto: siellä tapaksia saa ilmaiseksi, juoman kylkiäisinä.

Aperitiivi. Tapaksista tuli tietysti mieleen italialainen aperitiivibuffet. Joissakin baareissa on tarjolla alkuillasta notkuva noutopöytä salaatteineen, juustoineen, leipineen ja monine muine pikkusyömisineen – parhaissa niin paljon kaikenlaista, ettei mitään illallista sen jälkeen jaksa ajatellakaan. Ja kaikki ihanat herkut vain juoman (tai useamman) hinnalla! Ylivoimainen aperitiivipaikka on Torino, josta perinne on kaiketi saanut alkunsa, 1700-luvulla.

Garda-järvi. Sitä ei ole Espanjassa.

Välimeri. En ole varma, onko tässä vaiheessa johdossa Italia vaiko Espanja, muttei eipä sillä ole niin väliä, koska tämä kohta ratkaisee joka tapauksessa koko kisan. Välimeri on nimittäin aika ratkaisevassa roolissa silloin, kun mietin mihin paikkaan seuraavaksi mennään. Italia & Välimeri -yhdistelmä tuo mieleen täpötäydet Adrianmeren rantalomakohteet heinäkuussa (jolloin on ollut kyllä aina todella hauskaa), mutta myös Sardinian valkoiset, toukokuisen tyhjät biitsit. Välimerellinen Espanja vie taas Barcelonan pohjoispuolella olevan Costa Bravan suloisiin rantakyliin tai Baleaarien saaristoon – Menorcan täydellisiin pikkupoukamiin, Mallorcan vuoristokiemuroihin, Ibizan glamouriin ja Formenteran rantabaarien mahtavaan chillailutunnelmaan (joka sivumennen sanoen on pitkälti saarella lomailevien lukuisten italialaisten ansioita), joka herättää illuusion ikuisesta nuoruudesta.

Sori Italia, mutta tällä kertaa taisit jäädä kakkoseksi.