Menorcan rannikkoa seuraileva kävely-, ratsastus- ja pyöräilypolku kiertää koko saaren ympäri. Minä talsin sitä aina siivun kerrallaan – ja menen sitten uimaan.
Pikkukivet rohisevat lenkkareiden alla. Polku kiemurtaa kuivan mäntymetsikön suojassa, sellaisen, jossa ei ole aluskasvillisuutta juuri lainkaan ja puusto on niin harvaa, että sen läpi pilkahtelee tämän tästä indigonsininen Välimeri. Välillä puut väistyvät, aurinko hakkaa korkealta ja kovaa, ja rantakalliot tippuvat vieressä kymmeniä metrejä alas kuohuihin. Näyttää mahtavalta.
Merkittyjä polkuja pitkin voi kävellä rannikkoa seuraillen vaikka koko Menorcan ympäri, mutta ei välttämättä näin heinä-elokuussa – eikä ainakaan tällaisella pikkulapsiperheen varustuksella: Selässä painaa eväsreppu ja olalla aurinkovarjo, kainalossa kulkevat pyyhkeet, snorkkelit ja rantalelut. Puoliso kantaa kolmivuotiasta, joka on päättänyt olla kävelemättä metriäkään.
Hiki valuu jo noroina pitkin selkääni. Välillä pitää väistellä tuoreita hevosen jätöksiä – ratsainkin näitä polkuja kuljetaan. Vaikka tavoitteenamme ei olekaan mikään mittava patikkataival, vaan ainoastaan muutaman kilometrin pätkä – kuumassa matka tuntuu paljon pidemmältä. Vauhtimme on aika vaisu., mutta juomataukoja on sitäkin tiuhemmin.
Muutamat maastopyöräilijät mennä viilettävät ohi, muhkuraisten puunjuurien ja kivien yli ketterästi poukkoillen. Vierelle lompsivat nuoret bikineissään, uimashortseissaan ja varvastossuissaan, pyyhkeet hartioilla, pari kylmää juomaa ja sipsipussi kangaskassissa.
Vihdoin polku laskettelee jyrkästi kallioilta alas paksulle, pehmeälle hietikolle ja edessä kaartuu turkoosivetinen poukama kalliokielekkeiden välissä – se on määränpää ja paras mahdollinen palkinto.
Ellei olisi keskikesä, ja kannettavaa olisi rutkasti vähemmän, itse kävelykin olisi puhdasta ihanuutta. Olen sen monesti kokenut. Olen astellut polkuja keväällä, syksyllä ja talvella joka metristä nauttien.
Lähes 200 kilometriä pitkä, rannalta toiselle vievä hevospolku, Camí de Cavalls, on huikean hieno. Reitti tehtiin aikoinaan yhdistämään toisiinsa tähystystornit, linnoitukset ja muut puolustusrakennelmat. Nyt se on olemassa ulkoilijoiden iloksi.
Menorcan eteläpuolella polku johtaa suojaisiin, valkohiekkaisiin poukamiin, joita rajaavat männikköiset kalliot. Pohjoisrannikolla maisema on paljon villimpää ja karumpaa; ympärillä levittyvät tummanvihreät, piikinterävät heinämättäät ja pensaikot, ja paikoin on pelkkää pohjoistuulten pieksemää räpöliäistä kalliota. Jos jossakin sinnittelee kitukasvuinen mänty, se on taipunut tuulen myötäisesti vinoon.
Minulle Camí de Cavalls ei ole missään nimessä kuntoilureitti, vaan retkeily- ja maisemareitti. Sellainen, jota kuuluu kulkea leppoisaan tahtiin pätkä kerrallaan, fiiliksen mukaan, eväiden kanssa – ja monissa tapauksissa mennä ennemmin tai myöhemmin uimaan.
Kolme hienoa reittiä:
1. Es Grausta Favaritxin majakalle (noin 9 km, 3,3 h)
Tunnustus: en ole vielä koskaan kävellyt tätä kokonaan, vaan erimittaisia pätkiä molemmista suunnista. Reitti kulkee S’Albufera des Graun luonnonpuistossa ja lähdetpä matkaan kummasta suunnasta tahansa, maisemat ovat hienot: on pensastupsujen ja heinämättäiden koristamia kukkuloita, lahdelmien pirstomaa rantaviivaa ja karunkaunista kuumaisemaa Favaritxin majakan ympäristössä.
2. Cala Galdanasta Cala en Turqutaan (6,5 km, 2,3h)
Mäntymetsikön suojissa jaksaa taapertaa kohtuullisen hyvin myös kesällä. Cala en Turqueta on saaren idyllisimpiä rantoja, mutta ellet jaksa sinne asti, jää puolimatkassa olevaan Cala Macarellaan – tosi kaunis sekin.
3. Binissafúllerista Punta Primaan (8km, 3,5 h)
Jos haluat katsella meren ja rosoisten rantakallioiden lisäksi valkoisia kesäkoteja ja -huviloita sekä talojen seinillä kiipeileviä bougainvillearyöppyjä, lähde tälle polulle. Reittiä on helppo kulkea myös lyhyemmissä pätkissä: sen varrella on useita idyllisiä hiekkarantoja – toiset aivan minikokoa – ja muita uimapaikkoja. Jokunen ravintolakin löytyy – paras valikoima on Binibèquer Vellissä. Siellä on myös soma, vitivalkoinen kesäasuntokylä, jossa puikkelehtivat maailman kapeimmat kujat.
Huom! Menorcan kirjakaupat myyvät englannin- ja espanjankielisiä Camí de Cavalls -oppaita, johon on merkitty 20 ulkoilureittiä karttoineen, pituuksineen ja vaikeustasoineen.
PS. Tämä on ” Ihana kesä Välimerellä” -postaussarjani osa 2. Kesäblogini on oodi Baleaareihin kuuluvalle Menorcalle, jossa vietän kesää. Saari oli kotini kahdeksan vuoden ajan, mutta viime vuosina ole päässyt tänne vain loma-aikaan. Minulle tämä on maailman paras paikka.
Lue tästä kesäsarjan muut osat:
Miksi Yörannalle saa mennä vain kerran vuodessa?
Menorcalainen aurinkotervehdys
Kattavan oppaani Menorcalle löydät täältä.
Tiedätkö mikä on Baleaarien pienin, suloisin ja huolettomin saari? Vastauksen löydät tästä linkistä.