Onko järkeä unelmoida Tyynenmeren ”paratiisisaaresta”, jonne lentomatka kestää kaksi vuorokautta ja jonka todellisuus ei vastaa ainuttakaan idyllistä mainoskuvaa?
Annan vihjeen heti alkuun. Tahitista, Ranskan Polynesian pääsaaresta, kannattaa haaveilla siinä tapauksessa, että osaat haaveilla siitä oikeista syistä. Eli ei sellaisista syistä kuin minä ennen matkaa: turkoosista vedestä ja korallikaloista, kaislakattoisista mökeistä sekä eksoottisesta ja leppoisasta Tyynenmeren elämästä, jossa ei tarvita kuin bikinit, pareo ja kukista punottu koru kaulaan.
Tahiti ei ollut, eikä ole, oikeasti sellainen. Se paljastui mielikuviani paljon vilkkaammaksi, kehittyneemmäksi ja rakennetummaksi. Oli rumaa arkkitehtuuria, paljon liikennettä ja kehnoja nähtävyyksiä. Ihmeellisen eksotiikan sijasta oli ranskalainen Carrefour-supermarketti, josta sai samat patongit ja croissantit kuin 16 000 km päästä emomaasta.
Ensin tietysti petyin, aika paljonkin.
Vasta parin päivän päästä osasin päästää irti mielikuvista ja avata silmät toisella tavalla (ahaa, Tahiti ei olekaan sellainen kuin ajattelin, vaan tällainen). Oliko lopputulos sitten hyvä vai huono – eli kannattaako Tahitista haaveilla?
Kannattaa! Tahiti on tosi kaunis, jylhä ja vehreä. Ellei lasketa kapeaa, alavaa rantakaistaletta, koko saari on vuoristoa. Rinteet ovat äkkijyrkkiä ja korkeimmat huiput nousevat pariin kilometriin. Koko komeutta verhoaa tiheä ja moni paikoin koskematon trooppinen kasvillisuus. Onhan se huikean näköinen kombinaatio.
Ei kannata. Jos nimittäin edelleen unelmoit niistä valkoisista puuterihietikoista ja tyynistä, turkooseista laguuneista. Siinä tapauksessa et unelmoi Tahitista lainkaan, vaan ilmiselvästi jostakin ihan muusta paikasta: Mooreasta, Bora Borasta, Huahinesta tai jostakin muusta yli sadasta Ranskan Polynesiaan kuuluvasta saaresta ja atollista.
Kannattaa! Jos innostut perinteisten postikorttikuvien sijaan tempperamenttisista, mustanpuhuvista laavahiekkarannoista tai siitä, että varpaiden alla on pyöreiksi hioutuneita pikkukiviä. Kannattaa haaveilla silloinkin, jos etsiskelet hurjia surfausaaltoja tai nautit aalloilla liitävien taitureiden katselusta – surfauksen huiput ympäri maailmaa intoilevat haastavan Teahupo’on aallon kanssa; se iskeytyy saarta ympäröivään koralliriuttaan saaren eteläpuolella. Näyttäviä maininkeja on miltei kaikkialla Tahitin ympärillä. Paikalliset
pikkulapset painivat vaahtopäiden kanssa lyhyillä body board -laudoilla makuuasennossa – he oppivat varmasti uimaan ennen kuin kävelemään. (Ps. Rauhallisen ja uimiseen soveltuvan rannan löydät esimerkiksi Tahitin pohjoisimmasta pisteessä, Venus Pointin luota.)
Ei kannata. Jos haluat ympärillesi vain luksushotelleja ja fiinejä ravintoloita. Tahiti on epämuodollinen ja rento paikka. Vapaa-aika tarkoittaa sitä, että mennään pihapiiriin tai rannalle grillailemaan. Tai istutaan rantavedessä, lipitetään olutta/jotain muuta juomaa ja syödään sipsejä. Illallinen voi tarkoittaa tienvierustaan parkkeeratusta ravintola-asuntovaunusta, roulottesta, ostettua pizzaa ja lettuja.
Kannattaa! Mikäli haluat tarkkailla nykyaikaista polynesialaista elämää. Pääkaupungista Papeetesta löydät helmikorukaupat ja pareopuodit, mutta myös kauppahallin elintarvikkeineen. Vuokraa auto päiväksi tai pariksi ja kierrä koko saari. Kaiken tärkeän kohtaat päätien varrelta: asuintalot ja vehreät pihat, kirkot ja mutaiset jalkapallokentät, rannat ja ihmiset. Tien vierellä ovat myös vaatimattomat katukojut, joissa myydään hedelmiä ja vihanneksia tai vasta merestä nostettua kalaa.
Ja ovathan siellä myös ne saaren viralliset nähtävyydet – pienet museot, luolat ja vesiputoukset sekä jyrkät metsäpolut näköalapaikoille.
Ei kannata. Nimittäin, jos mietitään asiaa puhtaasti numeroiden valossa. Lentomatka Suomesta kestää pysäkkeineen vähintään kaksi vuorokautta ja maksaa ainakin pari tonnia. Aikaero Suomesta on -13h. Toisin sanoen: jos tulet suoraan Suomesta, olet aika totaalisen sekaisin monta, monta päivää.
Kannattaa! Jos voit yhdistää samaan reissuun muitakin kohteita. Tahitilla on Ranskan Polynesian ainoa kansainvälinen lentokenttä, mutta sieltä on helppo jatkaa muille saarille lentäen, tai lautalla Moorealle. Voit pysähtyä lentomatkan varrella olevissa suurkaupungeissa (kuten Pariisissa ja Los Angelesissa). Tai ehkä ostaa päräytät samalla vaivalla lippupaketin maailman ympäri (mikä ei muuten välttämättä maksa ollenkaan niin hirveästi kuin olet kuvitellut) ja pysähdellä vähän siellä sun täällä.
Kannattaa! Koska Tahitilla saa tuoksua aidoille, eksoottisille luonnonkukille. Ensimmäinen kukka sujahtaa korvasi taakse jo lentokentällä. ”La ora na” – hei, tervetuloa – sen antaja kuiskuttaa. Voimakkaasti tuoksuva kukka on valkea tiare eli temppelipuun kukka, Ranskan Polynesian kansalliskukka. Sitten on jasmiineita, tulenpunaisia hibiskuksia, purppuraisia ihmeköynnöksiä ja ylang-ylang -puiden kukkia, miltei kaikkialla. Niistä tislattua öljyä käytetään monissa itämaisissa hajuvesissä ja kukkaisparfyymeissä. Tahitilla ne koristavat hotellihuoneita, ravintolapöytiä, ruoka-annoksia, drinkkejä – ja luonnollisesti sinunkin korvantauksia.
(Tytöt ja naiset huom! Vasemmanpuoleisen korvan taakse sujautettu kukka merkitsee sitä, että olet varattu.)
PS. Vai haaveiletko nyt kuitenkin (myös) niistä peilityynistä laguuneista ja kaislakattoisista bungaloweista, jotka on nostettu akvamariinin meren päälle? Lue siinä tapauksessa Mooreasta, täältä.