Tämä on minun listani. Löydätkö siitä oman suosikkisi?
1. VENETSIA
Ihan sama, vaikka onkin klassikoiden klassikko: Venetsia on loputtoman lomoava ja täysin uniikki. Sinne meno voi tosin nykyään herättää syyllisyyttä: jos mediaa on uskominen, Venetsiaanhan ei enää pitäisi matkustaa ollenkaan, koska kaupunki vajoaa turistimassojen alle.
Mutta Venetsiaan ei pidäkään mennä silloin kuin kaikki muut menevät, ei etenkään kesällä, vaan mieluummin talvella. Tammikuinen Venetsia on satumainen paikka, varsinkin jos sattuu kuulas sää; vaaleanpunaiset aamut, kanaaleista nouseva usva, kenkien kopina tyhjilla kujilla...
Venetsialaisissa pystybaareissa paikalliset napostelevat pikkusyömisiä, cicchettejä, viinin kera – he pyytävät un’ombra, kun haluavat sitä minilasillisen. Kannattaa änkeytyä sekaan – ja sivuuttaa pääväylien kalliit ja kehnot turistiravintolat.
Kaikenlaiset kartat ovat Venetsiassa turhia ja harhaanjohtavia. Venetsiassa kuuluu poukkoilla sinne minne nokka näyttää, ja eksyillä. Kulkea kanavien varsilla, joiden pintaan heijastuvat terrakotan ja okran väriset talot, kohti kirkkoja, umpikujia ja kymmeniä siltoja, jotka kaikki ovat erilaisia. Joka paikassa on lähes sietämättömän pittoreskia ja kaunista.
2. TORINO
Alppien juurella oleva Torino on tyylikäs kaupunki, jossa asuu tyylikkäitä ihmisiä. Siellä on loisteliaita barokkipalatseja, kirkkoja ja komeita holvikäytäviä, joiden alla voi kulkea kaikkialla keskustassa, liki parinkymmenen kilometrin matkalla. Niiden alta löytyvät putiikit, kahvilat ja ravintolat.
Torino on herkullinen, se maistuu espressolle ja suklaalle. Kaupungista ovat kotoisin Ferrero Rocherit ja nougattäyteiset Gianduiottit. Monissa somissa konvehti- ja konditorialiikkeissä tekevät suklaamestarit yhä makeisensa käsin.
Herkkujen herkku on Al Bicerin -kahvilan nimikkojuona, bicerin. Siihen tulee vahvaa espressokahvia, sulaa tummaa suklaata ja kerros kuumaa kermaa.
Itse kahvila on aika pieni ja vaatimaton, mutta ihanan vanhanaikainen; se on perustettu jo 1700-luvulla ja on yksi Torinon kuudesta suojellusta perinnekahvilasta – sellaisesta, jossa mikään ei saa muuttua; ei sisustus eikä tuotevalikoimakaan.
Parasta Torinossa on silti aperitiivihypetys. Italialaisen aperitiivikulttuurin synnyinkaupungissa on harrastettu alkuillan seurusteludrinkkejä ainakin 1700-luvun lopulta lähtien. Silloin kehiteltiin naisillekin maistuva juoma: yrteillä ja mausteilla aromatisoitu väkevöity valkoviini, vermutti.
Torinon baareissa, kahviloissa ja niiden terasseilla on täyttä työpäivän jälkeen. Joka paikassa on tarjolla juoman hintaan kuuluvia pikkusyömisiä, monessa paikassa myös kunnon aperi-cena; noutopöytä, jonka jälkeen ei mitään illallista enää kaipaakaan.
3. FIRENZE
Firenze on ruuhkia, taidetta ja ruuhkia. Onhan se kaunis, mutta aivan liian turistinen kaupunki, purnaavat monet. Mutta minä en. Kokeilepa mennä Firenzeen vaikka marraskuussa, jolloin on vielä lämmintä. Ruuhkat ovat minimissään.
Museoihin kannattaa silti mennä netistä ostetun lipun kanssa heti, kun ne aamulla avautuvat – yksi museo per päivä riittää. Ja sen jälkeen voi jättää ydinkeskustan pääaukiot ja -kadut taakseen: on ihmeellistä, miten pienellä alueella valtaosa turisteista liikkuu.
Firenzen vanhakaupunki on valtava, ja se jatkuu joen molemmin puolin, eikä sivukaduilla ole ketään, mitä nyt kaupungin asukkaita kahviloissa, supermarketeissa ja ruokatoreilla, tai opiskelijoita baareissa.
Suositussa turistikaupungissa ruoka voi olla kehnoa, mutta ei Firenzessä – nimittäin jos noudattaa paikallisten neuvoa: ”Maksa ruoasta joko todella vähän tai todella paljon, keskihintaiset paikat ovat turisteille.”
Edullisesti syöminen tarkoittaa esimerkiksi perheiden pyörittämiä trattorioita, joissa lounaan valmistamiseen tai tarjoilemiseen osallistuu tavalla tai toisella koko perhe, kirjaimellisesti vauvasta vaariin.
Yksi suosikkipaikoistani oli viinikioski, josta sai viidellä eurolla hyvän sämpylän ja parilla eurolla lasillisen viiniä. Kujalla kioskin edessä oli vain muutama jakkara, mutta jonoa oli jatkuvasti; monet paikalliset ostavat kioskista lounaan mukaansa.
(Löydät kirjoittamani Firenze-vinkit täältä ja kaupungin ruokavinkeistä täältä.)
4. PISA
Kalteva torni, jonka edessä hermeettiset turistilaumat ottavat hölmöjä kuvia itsestään ja toisistaan. Miljoona turistikojua täynnä järkyttävää rihkamaa. Jep, Pisan voi nähdä vain ja ainoastaan juuri tuollaisena, jos tekee niin kuin valtaosa kaupungissa kävijöistä tekee: ei poistu marmoriselta kirkko- ja monumenttiaukiolta juuri mihinkään.
Mutta kunhan poistuu, on aika nopeasti ihan tavallisessa italialaisessa pikkukaupungissa, jossa on autottomia, keskiaikaisia kujia. On okrankeltaisia, osittain rapistuneita kaupunkitaloja, kirkkoja ja vanhoja palatseja, kauppoja, kahviloita ja ravintoloita.
Valtaosa matkailijoista viivähtää Pisassa vain muutaman tunnin, ja varsinkin illalla kaupungissa on leppoisaa. Pisalaiset lähtevät iltakävelylle, passeggiatalle, vanhankaupungin keskellä kulkevalle väylälle, jonka joki jakaa kahteen osaan.
Se alkaa pylväskäytävien reunustamalla Borgo Strettolla; eleganteilla vaate- ja kenkäputiikeilla sekä kahviloilla. Matka jatkuu joen yli kauppavalikoimiltaan monipuolisemmalle ja hinnoiltaan edullisemmalle pääostoskadulle, Corso Italialle.
Pisan mahtava bonus on Marina di Pisa, kymmenisen kilometriä keskustasta sijaitseva rauhaisa, kesää kohti vilkastuva kylä merenrannalla, jonne pääsee bussilla. Siellä on uimaranrantaa ja rantaravintoloita, kesäasuntoja ja kauniita auringonlaskuja.
5. ROOMA
Roomassa on kaikkea. Läkähdyttävän paljon upeaa nähtävää. Huippumuodikkaita ihmisiä – ja putiikkeja. Siellä ovat maailman komeimmat aukiot, hirveimmät jonot ja järkyttävimmät terassihinnat. Viikossa iskee miltei paniikki ja stressi, koska vaikka parhaansa tekee, ei mitenkään ehdi nähdä ja kiertää kaikkea, mitä haluaisi.
Siksipä Trasteveren kaupunginosa joen toisella puolella onkin huojentava hengähdystauko rauhallisempine kujineen ja trattoria-aukioineen. Siellä on kodikasta; vaaleanpunertavia asuintaloja, tiilikattoja ja viherkasvien koristamia terasseja.
Ennen vanhaan Trastevere oli käsityöläisten ja pikkukauppiaiden työläiskaupunginosaa, jonne asettuivat asumaan myös monet siirtolaiset. Vaatimattoman perinteikkäästä alueesta on tullut trendikäs asuinseutu, joka vetoaa hyvin toimeentuleviin nuoriin aikuisiin. Mukulakivikujilla on paljon ravintoloita, viinibaareja ja kiinnostavia kauppoja.
Trastevere on oma maailmansa, kuin pieni kylä kaupungin sisällä. Rooman nähtävyyspaljouden vastapainoksi on vain onni, ettei alueella ole mitään erityistä nähtävää.
Trasteveren mukavuus piilee rennossa ilmapiirissä, inhimillisessä mittakaavassa ja arkisissa yksityiskohdissa; seinillä kiipeileivät villiviinit, kujan ylle on pingotettu pyykkinaru ja talon seinään on töhritty raukkaudentunnustuksia. Piazza San Cosimaton torilla paikalliset valikoivat lounaaksi valmistettavia tuoreita kaloja ja vihanneksia.
Millainen olisi sinun listasi?
Ps. Italian saaretkin ovat aika ihania. Täältä pääset matkalle Sisiliaan.