Kaikkihan me elämme jossakin kuplassa, tai monissakin kuplissa – näemme sen sisällä lähinnä vain oman totuutemme ja pidämme sitä täysin luonnollisena, jopa normina.
Minulla on muun muassa matkailukuplani. Se ei minulla tarkoita sitä, että matkustaisin aina samaan paikkaan tai samalla tavalla, tyylillä tai budjetilla. Eikä sitä, että tekisin ja kokisin kohteessa vain tuttuja asioita. Sellaisiakin matkailukuplia nimittäin on.
Minun kuplani tarkoittaa sitä, että minusta…
1. …on täysin tavallista matkustaa perheen kanssa ulkomaille lähes joka kuukausi.
Jos lasken mukaan vielä nyt kuluvalta vuodelta pari puuttuvaa matkaa, olemme tänä vuonna reissanneet koko perhe kymmenessä eri maassa, eikä se minusta tunnu mitenkään erityisen paljolta. Minun kuplassani muutkin matkustavat ahkeraan. Minulla on ystäviä, joita näen vähintään parin viikon välein, ja joilta kysyn ensimmäiseksi heidän viimeisimmät matkakuulumisensa. Kun avaan Facebookin ja Instagramin, koko maailma matkustaa, ihan koko ajan.
2. …on normaalia ostaa lentolippuja impulsiivisesti – jos vaikka lapset saavat koulusta yllättäen vapaapäivän.
Eihän ostoprosessiin mene kuin muutama minuutti. Eivätkö muka kaikki muutkin tee niin, vaikkapa samalla, kun syövät aamupalaa? Siltä ainakin tuntuu nyt, kun asun halpojen lentoyhteyksien äärellä Kuala Lumpurissa, jossa monen ystäväni ja tuttavani oleminen ja eläminen on yhtä väliaikaista kuin meidänkin, ja jonka vuoksi näistä muutamasta vuodesta halutaan ottaa kaikki irti, myös matkailumielessä.
3. …lomasuunnitelmat ja matkasuunnitelmat ovat synonyymejä.
Mitä muuta lomalla edes voisi tehdä kuin matkustaa? Ei mitään, sanoo kuplani. Ei ainakaan olla kotona.
4. …miltei minne tahansa voi, ja kannattaa mennä – myös lasten kanssa.
Jos unohdetaan sotatantereet ja muut syystä tai toisesta erityisen vaaralliset paikat, kaikki muut paikat ovat kuplani sisällä mahdollisuuksien ulottuvilla. Jos ei juuri nyt, niin toisella kertaa. Vaativammatkin kohteet ovat vain järjestely- ja säästämiskysymyksiä.
5. …on vain luonnollista, että ajatukset pyörivät liki yksinomaa matkailun ympärillä.
Mietin matkailua noin 10–12 tuntia valveillaoloajastani. Ensin koko työpäivän ja sitten vielä vähän päälle, koska se on myös harrastus ja elämäntapa. Eikä siinä ole minusta mitään outoa tai erikoista. Mitä muuta sitä ihminen ajattelisi?
Ps. Ja miksi en pyytele kuplaani anteeksi? Siksi, että mikään asia ei ole koskaan mustavalkoista: matkailu on myös pilannut elämäni, kuudella tavalla. Lue siitä lisää tästä.
Ps. Kuvat ovat Myanmarista - lisää kuvia maasta löydät täältä.