Kuopalle painuneita mukulakivikujia. Rapistuneita talovanhuksia. Pieniä kahviloita, putiikkeja, kirkkojakin.

Tykkään niistä kaikista ja varsinkin niiden yhdistelmästä – eli keskiaikaisista kortteleista ja muista vanhoistakaupungeista, joita Eurooppa on pullollaan; missään muussa maanosassahan ei ole vastaavaa valikoimaa.

Tykästyn yleensä ihan mihin tahansa vanhaankaupunkiin, ainakin hetkeksi. Mutta sitten on niitä, joihin palaan monet kerrat uudestaan - no ainakin mielessäni. Tässä top kutoseni, sattumanvaraisessa järjestyksessä:

1. Visby, Gotlanti, Ruotsi.

Jos jokin vanhakaupunki on syötävän suloinen ja kodikas, niin Visby. Se on oikea pohjoismaalainen hyvinvointi-idylli huolella hoivattuine pastellitaloineen, huviloineen ja hirsimökkeineen.

Ruutuikkunat on selvästi suunniteltu ohikulkijoiden katseille; niitä somistavat pitsiverhot, koriste-esineet ja viherkasvit – sekä joulunaikaan miljoonat kynttilät. Kesällä ruusut kiemurtelevat ovien pielissä ja puuaitojen kehystämillä pihoilla. Voisin hyvin asuakin Visbyssä, jos se sijaitsisi jossain lämpöisemmässä paikassa (ja jos olisi varaa niihin hintoihin).

Olen samoillut Visbyn kaupunginmuurien sisällä keskikesällä ja tehnyt eväsretken puistonurmelle kahvilan herkuilla täytetyn piknikkorin kanssa (kahvilasta sai siis koko korin lainaksi ruutuliinoineen päivineen). Joulukuussa maata peitti ohut lumivaippa ja mereltä puhalsi navakka tuuli, joka ajoi putiikkeihin ja kahviloihin syömään vohveleita. Kesällä oli paljon ihmisiä ja elämää. Talvella hiljaista ja uneliasta. En ole varma, kumpi oli kivempaa.

2. Venetsia, Italia.

Oletko ajatellut, että Venetsia on yhtä vanhaakaupunkia miltei kokonaan? Samalla se sattuu olemaan Euroopan omaperäisin ja lumoavin paikka, ainakin minusta – enkä yhtään välitä, vaikka tämä onkin suuren suuri klisee.

En kuitenkaan enää toiste menisi Venetsiaan kesähelteillä, kun kanaalien vesi haisee ja joka suunnassa on jonoja ja ruuhkia. Venetsia pitää kokea sydäntalvella (tammikuun kuulaina päivinä), jolloin usva kieppuu kanavien yllä, kosteus kiipeää pitkin terrakotanpunaisten talojen kylkiä ja kaupunki hengittää rauhallisemmin.

Palatseja, kirkkoja, siltoja ja saaria – katseltavaa riittää, mutta hauskinta on päämäärätön vaeltelu ja tilapäinen eksyminen. Jos hyvin sattuu, eksyn puheensorinan täyttämään mukavaan pikkubaariin, jonka tiskillä on hyvä valikoima purtavaa; täytettyjä oliiveja, friteerattuja kasviksia, salaatteja. Vähän viiniä lasiin, eikä yhtään haittaa, vaikka ulkona olisi koleaa.

3. Barcelona, Espanja.

Barcelona... (Haaveellinen huokaus ja iso hymy.) Asuin siellä viisi vuotta ja tiedän hyvin sen vanhankaupungin puutteet. Se on rähjäinen ja likainen, meluisa ja paikoin myös väestä tupaten täysi. Ja silti se on hurmaava: komea, tunnelmallinen, inspiroiva – ja joka solullaan elävä. Se on lohdullisen tuttu ja silti – nykyään kun pääsen käymään siellä vain harvoin – aina vähän erilainen.

Goottilaisissa kortteleissa on ikiaikaista, aavemaista kolkkoutta, joka vetoaa. Mutta mieluiten chillailen trendikkäässä El Bornissa. Siellä on rentoa ja boheemia. Kuluu tunteja, tai päiviä, ennen kuin ehdin kiertää kaikki kivat vaate- ja kenkäkaupat, gourmetpuodit ja ateljeemyymälät. Alueen ravintoloissa ja baareissa olen viettänyt ainakin sata mahtavaa iltaa.

4. Salzburg, Itävalta.

Romantikko minussa tykkää vanhasta Salzburgista ja sen barokkipalatseista. Onhan se kuin satukaupunki, sijaintinsakin puolesta. Vierellä virtaa joki, takana kohoaa linnoituskukkula ja taustalla häämöttävät lumilakiset Alpit. Talot on sivelty vaaleilla pastelliväreillä ja viimeistelty kipsikoristeilla. Pääkauppakadun takorautaiset nimikyltit näyttävät koruilta. Tylsää? Keski-ikäistä? Voi olla, mutta pieninä annoksina Salzburgin hillitty tyylikkyys ja hienostuneisuus toimii. Ylivoimaisesti parhaiten se toimii sillä tavalla, että sallin itselleni kahviloiden muhkeimmat kakkupalat ja ne aidoimmat Mozartin kuulat.

5. Porto, Portugali.

Tuli mieleeni Porto, kun mietin Salzburgin vastakohtaa. Siinä missä Salzburg on viimeistelty viimeiseen pilkkuu asti, Porto ei ole. Aika on jättänyt jälkensä sen vanhaankaupunkiin, eikä se haittaa. Porto on meikkaamaton, luonnonkaunis ja -ruma yhtä aikaa, ja hyvä juuri sellaisenaan. Tunnelma on mukava. Pyykit roikkuvat sivukujien yllä, sähköjohdot seikkailevat siellä täällä, kissat venyttelevät auringossa ja muorit tomuttelevat ikkunasta pölyrättejä – kyllä vaan, minusta tuo tuollainen luo kivaa tunnelmaa. Onhan siellä myös koristeellisia vanhoja kauppoja (kuten ehkä maailman upein kirjakauppa) ja sinivalkoisilla kaakeleilla päällystettyjä kirkkoja. Ja sitten on erityisen viehättävä joenrantakatu, jota reunustavat värikkäät talot, ravintolat ja kahvilat terasseineen. Juupa juu, Porton pitää ehdottomasti olla tällä listalla (vaikka en kaupungin nimikkoviinistä niin innostukaan).

+ Brygge, Belgia.

Saako yhden paikan nostaa mukaan lähinnä suklaan takia? Saa tietysti, koska se on Brygge.

Pohjoisbelgialainen pikkukaupunki on valtavan soma kanaaleineen, siltoineen ja kauniine rakennuksineen. Mutta tavallinen arki, joka leimaa esimerkiksi Portoa, kuitenkin puuttuu – on iso miinus, että museot, ravintolat ja kaupat ovat työntäneet paikalliselämän sivummalle. Mutta mutta. Ne suklaapuodit. Missään ei ole niin ihania kuin Bryggessä. Niitä on useita kymmeniä, joka puolella. Parhaissa konvehdit tehdään käsityönä. On perinteisiä suklaaunelmia ja kokeilevia yhdistelmiä... Mutta nyt tämä tarina lähtee ihan sivuraiteille.

Koska tässä listassa on vain kuusi vanhaakaupunkia, siitä uupuu vaikka mitä helmiä. Mikä on sinun suosikkisi? Minkä pitäisi päästä listalle mukaan? Nyt saa hehkuttaa ja fiilistellä ;)

LUE EDELLINEN BLOGIPOSTAUS TÄSTÄ.