Matkablogi ja matkavinkit
Provencen 5 ihanaa houkutusta
Eteläranskalainen maaseutu kietoo pikkusormensa ympärille. Se hurmaa maisemillaan ja ruuallaan sekä elämästä nauttimisen tunnelmallaan ja taidoillaan. Mitkä asiat siellä erityisesti houkuttelevat?
1. Torit
Ranskalainen ei selviäisi ilman markkinoita. Provencen seudulla niitä pidetään joka kylässä kerran tai pari viikossa. Aptin lauantaitori on suurin ja vilkkain – kyse on huomattavasta jokaviikkoisesta tapahtumasta: muutama sata kojua valtaa koko keskustan pääkatuineen, sivukujineen ja aukioineen. Mitä sieltä saa? Pastellinvärisiä Marseillen saippuoita ja kesäkukkia, olkihattuja ja koruja, mutta ennen kaikkea monenlaista suuhun pistettävää: maalaisleipiä, juustoja ja oliiveja, hedelmiä, vihanneksia ja viiniä…
Istahda katukahvilaan ja seuraile paikallisten shoppailua. Mitään ei osteta hätiköiden. Ensin nuuhkitaan, maistellaan ja arvioidaan. Sitten jutustellaan, ja maistellaan hieman lisää. Välillä pysähdytään lasilliselle ystävien kanssa ja ostosten päätteeksi poiketaan lounaalle. Puuhassa vierähtää koko aamupäivä ja kaikesta päätellen juuri se on rituaalin perimmäisin tarkoitus.
2. Ruokajuhlat
Makunautinnot ovat Ranskan iloja kaikkialla, niin myös Provencessa. Ravintolat uskovat sesongin tuoretuotteisiin ja lähiruokaan, eikä laadusta koskaan tingitä. Luberonin seudulla Provencen ytimessä suhtaudutaan maan antimiin sellaisella hartaudella, että juhlatkin vietetään satokauden mukaan. Yhteen kylään kokoonnutaan melonijuhlille, toisessa vietetään sitruunakarkeloita ja kolmannessa keskitytään tryffeleihin – seutu on Ranskan tärkeintä tryffelinkeruualuetta. Aptin kaupungissa juhlitaan kesäkuussa kirsikoiden merkeissä.
3. Kylät
Vanhoja somia kyliä on seudulla lukemattomia, useampi kymmenen kukkuloiden rinteillä ja laaksoissa, pienten automatkojen päässä toisistaan. Niiden leppoisa tunnelma voisi olla vuosikymmenten takaa. Hunajanvaaleita kivitaloja piristävät viininlehtiköynnökset, siniset ja vihreät ikkunaluukut lonksuvat tuulessa ja kissat kurkistelevat pitsiverhojen takaa. Papat pelaavat petankkia ruutupaidoissaan. Kylissä on pieniä aukioita, joissa pulputtavat hiljakseen koristeelliset, sammaloituneet suihkulähteet. Kujilla on joitakin ravintoloita, kahviloita ja leipomo, ruokapuoti, ehkäpä ateljee-myymälä, postikin. Jostakin löytyy useimmiten linna tai sen rauniot.
Jokainen kylä on kuitenkin vähän omanlaisensa. Isle-sur-la Sorguen putiikit, galleriat ja torit ovat keskittyneet antiikkiin. Ménerbesistä tuli kuuluisa Peter Maylen kirjojen myötä. Roussillonin erikoisuutena on punahehkuinen talorykelmä, joka komeilee harjun päällä rotkojen saartamana.
4. Maalaismaisemat
Provence on juuri niin maalaisidyllistä ja pikkusievää, kuin aina hehkutetaan. Teiden varsilla vuorottelevat viiniviljelmät ja hedelmätarhat, kirkkaanpunaiset unikkoniityt ja laventelipellot. On vihreitä laaksoja maalaistaloineen ja kukkuloita, joiden rinteitä pilkuttavat pienet, vanhat kylät. Koko tienoo on miellyttävän harvaan asuttua, vauraan ja hyvinvoivan oloista – juuri sellaista kuin kirjoissa ja elokuvissa!
5. Maaseutuhotellit
Eli sellaiset charmikkaan pienhotellit, jotka sijaitsevat kenties jonkun kylän lähettyvillä, mutta omassa rauhassaan. On iso, puutarhamainen pihamaa kukkaistutuksineen ja mantelipuineen, ehkä pieni tammimetsikkö myös, ja tietysti uima-allas. Olennaista on myös viihtyisä terassipiha pöytineen, jossa kesällä syödään aamiaista ja illallista. Huoneet ovat ranskalaisesta romanttishenkistä maalaistyyliä, ja kuin sisustuslehdestä. Juuri sellainen on esimerkiksi Maubecin kylän tuntumassa sijaitseva, vanhasta maalaistalosta muokattu La Bastide du Bois Bréant. Siellä on ihanan rauhallista ja levollista, siellä nukkuu makeasti – ja siellä syö todella hyvin. Illallinen käsittää neljä ruokalajia, viinit ovat seudulta ja luomua. Aamiaisella on tietysti rapsakoita voisarvia ja tuoretta leipää, itse tehtyjä hilloja ja hedelmäsalaattia.
Nämä saattavat kiinnostaa myös:
Pysy mukana kyydissä!
Seuraa Explorasia Facebookissa - ja pääset lomafiilikseen joka päivä.