Sievä, sievempi, Provence

Täydellinen automatka Etelä-Ranskan Luberoniin on tehty suloisista kylistä, maaseutumaisemista ja ruokatorien herkuista.   

Ihan kuin leffassa

Maaseututie kiemurtelee laaksossa kukkuloiden lomassa. Tien vierellä levittyvät hedelmätarhat, viiniveljelmät ja maalaistalot pihamaineen. Laventelipellot hehkuvat violetteina ja penkereitä pilkuttavat sadat tulipunaiset unikot.

Kyllä vain, Provencen ytimessä, Luberonin alueella, on aivan yhtä idyllistä kuin mielikuvissa. Tämä on juuri sitä seutua, jonka Peter Mayle teki kuuluisaksi kirjoillaan ja jossa kuvattiin Russell Crowen tähdittämä ”Mainio vuosi” -elokuva. 

Harvaan asuttu tienoo on myös Unescon biosfäärialueeksi nimitettyä luonnonpuistoa. Siihen kuuluu kyliä, metsiä ja jyrkänteitä, kävely- ja pyöräilyreittejä sekä kapeita autoteitä. 

Käy kylässä

Luberonin bravuurina ovat ikivanhat, pittoreskit kylät, joita on laaksoissa ja kukkuloiden rinteillä. Niitä on useampi kymmenen, toinen toistaan somempia. Jokaisessa on oma jujunsa. Jos ennätät matkallasi vain kolmeen, poikkea näihin:

Ménerbes – Maitokahvin värinen kukkulakylä on ihanan vanhanaikainen ja kiireetön. Tavallisesta arkielämästä kielivät apteekki, posti ja lihakauppa sekä leipomo, jonka sitruunakeksit tuoksuvat kujalle asti. Kahviloita ja ravintoloita on muutamia, ja niissä istuvat sekä paikalliset että matkailijat, mutta Ménerbesin korkeimmalla paikalla, vanhan linnoituksen raunioilla, astelevat lähinnä kissat. Juuri tässä kylässä brittikirjailija Peter Mayle asui 1980–90-lukujen taitteessa.

Roussillon – Jyrkkien, punahehkuisten rotkojen ympäröimä talorykelmä on seudun ylivoimaisesti erottuvin, näyttävin ja kuvauksellisin kylämiljöö. Harjulle rakennetut talot hehkuvat oranssinkeltaisina, pinkkeinä ja punaruskeina. Alun perin väripigmentti saatiin läheisistä, jo käytöstä poistetuista okralouhimoista. Roussillon on Ménerbesiä turistisempi, mutta voit paeta maisemapaikkojen, taidemyymälöiden ja ravintoloiden ruuhkia: Lähde hienolle kävelyreitille, joka mutkittelee mäntymetsikön ja puna-keltaisina nousevien rinteiden suojissa.

Lourmarin – Kylän kupeessa komeilee entisöity renessanssilinna, mutta kivointa on kävelykujien trendikäs, hienostunut vire. Ihmiset ovat pukeutuneet rennon tyylikkäästi, fiinimmin kuin monella muuslla seudun paikkakunnalla. Putiikeissa myydään sifonginkeveitä kesävaatteita ja käsin tehtyjä koruja, olkihattuja, gourmet-tuotteita ja maalaisromanttista kodintavaraa. Piipahtele taidegallerioissa, testaile kahviloita ja ravintoloita ja fiilistele. ”Lourmarinin tunnelma on vähän kuin St Tropezissa vuosikymmeniä sitten”, muuan putiikinpitäjä luonnehtii. 

Maalaisleipää ja tilkka viiniä

Jos pidät toreista, ihastut Provenceen. Joka paikkakunnalla on tori kerran tai kahdesti viikossa ja niillä käynti on paljon muutakin kuin lähiruokaherkkujen haalintaa; tuttujen tapaamista, ajanvietettä, herkuttelua.

Ménerbesissä ja Roussillonissa shoppaillaan torstaina aamupäivästä ja Lourmarinissa perjantaina. Seudun suurin ja eloisin tori pidetään kuitenkin Aptin pikkukaupungissa lauantaiaamuisin.

Kymmenet kojut levittyvät Aptin keskustan pääkaduille, sivukujille ja aukioille. Maistiaisia tarjotaan tiuhaan: artisokkatahnalla ryyditettyä leipää, ilmakuivattua makkaraa, tilkka punaviiniä. Täältä saat kaikki luksuspiknikin ainekset juustoista vihanneksiin ja marmeladeista marinoituihin oliiveihin. Torilla hujahtaa kuin huomaamatta koko aamupäivä, kunhat levähdät välillä katukahvilassa roseella tai espressolla.

MITEN: Lennä Marseilleen tai Nizzaan ja vuokraa auto. Marseillesta ajaa esimerkiksi Lourmariniin reilussa tunnissa, Nizzasta reilussa kahdessa. Seutuun voi tutustua myös pyörän päältä; pyöräilyreittejä on eripituisia ja -tasoisia, karttoja saa matkailutoimistoista. veloloisirluberon.com

MILLOIN: Miellyttävintä on keväällä ja syksyllä. Huippusesonki ulottuu noin kesäkuun puolivälistä syykuun puoliväliin – silloin on ruuhkaisinta ja kalleinta.

PS. Olen kirjoittanut Provencen muista houkutuksista tänne.

LUE LISÄÄ: www.theluberon.com www.provenceguide.com