Kuvittele olevasi Penedon kylässä: keskellä Brasilian sademetsien peittämiä vuoria ja kukkuloita, korkealta paistavan auringon alla, noin 40 asteen lämpötilassa. Ja kuvittele sitten eteesi iso kyltti, jossa lukee ”Pequena Finlândia” eli Pikku-Suomi ja jossa hymyilee joulupukki lahjarekineen. Miltä se sinusta tuntuisi?
Entä miltä sitten tuntuisi lähteä astelemaan muiden, lähinnä brasilialaisten, turistien seassa kävelykatujen kortteliin, jossa on idyllisiä pastellinvärisiä pientaloja – todella epätyypillisiä Brasilialle, mutta hyvinkin samankaltaisia, joita voisi tullaan vastaan Porvoon ja Rauman puutaloalueilla. Pian huomaisit, että kaikki talot ovat herkkupuoteja tai matkamuisto- ja lahjatavarakauppoja, joista monet on nimetty selvällä suomen kielellä: Joulupukin piste, Kissan lahjat ja Tonttulakki jäätelö. Bongaisit Karjalankadun ja Korvapuustiksi nimetyn ravintolan sekä postin, jossa lukee Posti. Löytäisit hirsimökin, jossa lomailee Joulupukki.
Tietäisit, että tämä tässä on Penedon kylä, jonka suomalaiset perustivat liki 90 vuotta sitten.
Olisitko, että vau? Herkistyisitkö edes vähän?
Vai pudistelisitko päätäsi, pakenisit. Tai ehkä ryhtyisit syynäämään paikkoja kriittisin silmin, ja toteaisit, että…
…kaikkihan on ihan feikkiä!
- Korvapuustista saa vain brasilialaista ruokaa!
- Kissan lahjassa ja Joulupukin pisteessä (ynnä muissa kaupoissa) myydään vain kiinalaisia ja brasilialaisia tuotteita eikä jäätelölläkään ole mitään muuta tekemistä Suomen kanssa kuin nimi!
- Ne harvat suomalaisiksi mainostetut tuotteet, itse tehdyt säilykkeet, ovat… munakoisokastiketta ja mangochutneytä!
- Joulupukki on valetta! Parta on liian ohut ja lyhyt, ja hän puhuukin vain portugalia!
Näkisitkö paikan pelkkänä turistikylänä,
jossa on vain hotelleja ja muita majapaikkoja, ravintoloita ja matkamuistopuoteja. Sellaisena vähän huvittavana paikkana, jonne varakkaat brasilialaiset suurkaupunkilaiset tulevat lomailemaan vehmaan, trooppisen luonnon rauhaan ja etsimään samalla ”suomalaista eksotiikkaa”. Tai jonne ulkosuomalaiset ja suomalaisturistit piipahtavat etsimään rippeitä kaukaisesta kotimaastaan.
Vai kävisikö sinulle kuten minulle –
ja innostuisit? Innostuisit ensinnäkin siitä, että paikkahan on kaikessa kummallisuudessaan häkellyttävän riemastuttava, jos sen uskaltaa niin nähdä. Innostuisit siitä, että kerrankin Suomi on nostettu jossain ulkomailla matkailuhoukuttimeksi – ja se houkutin toimii näinkin hyvin.
Innostuisit sympaattisesta Suomi-museosta, jonne on lahjoitettu kokoelma taidetta, vanhoja kuvakirjoja ja monenlaisia esineitä Kalevala-koruista muumihahmoihin.
Katselisit lämmöllä jopa niitä kulahtaneita Suomi-julisteita, joita löydät kylästä mitä erilaisimmista paikoista.
Tapaisit penedonsuomalaisia – osan ehkä tarkoituksella ja osan vahingossa – ja vaikuttuisit etenkin heistä, jotka eivät ole koskaan asuneet Suomessa – mutta viettävät yhdessä suomalaista pikkujoulua, vappua, äitienpäivää ja juhannusta. Puhuvat keskenään suomea, käyvät saunassa (mieti – siinä helteessä!) tai tanhuavat kerran kuussa Suomi-klubilla.
Ehkä kokisit samaa ylpeyttä kuin minä: miten viitseliäitä he ovat, kun pitävät yllä vanhempiensa ja isovanhempiensa kotimaan perinteitä, ja miten tärkeä Suomi heille selvästi on.
Ja koska olin tuosta kaikesta ihan fiiliksissä,
tein myös näin: söin pizzeria-ravintolassa suomeksi nimetyn annoksen ”lihapullat” (eli pekonikastikkeella peitetyn lihamurekkeen) ja jälkiruoaksi vadelmasorbettia kupista, jossa luki Tonttulakki jäätelö. Join (espresso)kahvia ja natustin sen kanssa suomalaisen makuisen joulupiparin – ja ostin niitä myös pussillisen mukaan.
Kävin moikkaamassa (vale-)joulupukkia ja yövyin mukavassa Pousada Vikingissa, jonka omistajarouva on kolmannen polven penedonsuomalainen.
Ja kun sitten lähdin kotiin, ajattelin, että HYVÄ, HYVÄ SUOMI!!
PS. Vierailuhetkellä, eli viime keväänä, asuin kolmatta vuotta Brasiliassa. Suomesta muutin pois 15 vuotta sitten. Saattaa olla, että näillä seikoilla oli jotain tekemistä intoiluni kanssa. ;)
MIKÄ PENEDO? Suomalaiset siirtolaiset perustivat kylän lähes 90 vuotta sitten. Aluksi he noudattivat
luonnonmukaista elämää, kuten kasvissyöntiä, nudismia ja tiukkaa siveysmoraalia. Kommuuni kuihtui aikanaan, mutta turistit pelastivat kylän; vuonna 1937 avattiin lähettyville Brasilian ensimmäinen kansallispuisto Itatiaia, joka alkoi houkutella matkailijoita. Suomalaiset ryhtyivät pitämään täysihoitoloita ja myymään käsitöitään.
PIKKU-SUOMI: Penedon keskustaan avattiin Suomea kuvastava teema-alue vuonna 1998. Sen ovat suunnitelleet penedonsuomalaiset arkkitehdit Alva ja Sergio Fagerlande. Aluksi alueella myytiin suomalaisia tuotteita, mutta Suomesta tuotuina, korkeiden tullimaksujen jälkeen, ne olivat brasilialaisille aivan liian kalliita.
BONGAA MUU SUOMI: Eva Hildénin perustama Suomi-museo (Av. das Mangueiras 2601) avattiin vuonna 1982. Yläkerrassa on 10 000 niteen kirjasto. Viereisellä Suomi-klubilla tanhutaan joka kuukauden ensimmäisenä lauantaina, klo 21 alkaen – brasilialaiset turistit ovat tästä aika innoissaan. Pousada Vikingiä emännöi kolmannen polven penedonsuomalainen, suomea puhuva Inga Hohenthal, www.pousadavikingpenedo.com.br
MISSÄ JA MITEN? Penedo sijaitsee Brasilian Itatiaia-kansallispuiston vieressä. Sademetsien peittämällä vuoristoisella alueella on patikkapolkuja sekä jokia ja vesiputouksia, joissa voi uida. Perille pääsee Rio de Janeirosta (160 km) ja São Paulosta (260 km) bussilla tai vuokra-autolla.
Ps. Jos päätä matkustaa Penedoon, käy samalla Riossa (lue lisää tästä) ja luonnonkauniilla Ilha Granden saarella (lue tästä).
