Mieheni on matka-addikti. 20 yhdessä vietetyn vuoden aikana olen oppinut, että on täysin eri asia rakastaa matkailua kuin olla siitä riippuvainen. Tämä addiktio näkyy muun muassa näin…
1. Meillä on paljon kirjoja – yhdenlaisia kirjoja. Puolisoni lukee paljon, mutta vain matka- ja karttakirjoja sekä erityisesti matkaopaskirjoja. Jos kaikki opaskirjamme asettaisi jonoon, niistä tulisi kilometrin letka. Se ei suinkaan tarkoita, että olisimme niissä kaikissa paikoissa olleet, tai että niihin edes koskaan menemme. Minusta on aika erikoista (täyttä hulluutta), että joku ylipäätään jaksaa tavata jotain Antarktiksen ja Papua-Uuden-Guinean matkaoppaita illasta toiseen ihan vain huvin vuoksi. Matkaoppaista meillä ei myöskään luovuta. Kerran erehdyin siivotessani heittämään pois ikivanhan ja tahraisen Kaakkois-Aasian opuksen, josta oli hyllyyn ilmestynyt pari tuoreempaankin painosta. En tee vastaavaa koskaan enää. Oli kuulemma klassikko.
2. Meillä ei lomailla kotona. Lähdemme matkalle viisi minuuttia työpäivän jälkeen ja palaamme varttia ennen loman loppua.
3. ”Lentolippujen ostaminen on henkinen orgasmi” hän kuvailee. Minusta se muistuttaa monesti sairaalloista pakkomiellettä. Olen nähnyt ja sivusta kokenut triljoona kertaa, kuinka siippani ahdistus kasvaa pikku hiljaa viikon mittaan, nousee huippuunsa perjantai-iltana ja viimeistään lauantaina puolilta päivin on lentoliput ostettu jonnekin päin maailmaa. Silloin hän on, taas hetken, maailman levollisin ja tyytyväisin olento. Suurimpia kriisiaikoja ovat Tapaninpäivä ja ensimmäinen viikonloppu kesäloman jälkeen, jolloin on pakko toimia välittömästi. Muuten kaikki muut ostavat kaikki maailman lentoliput.
4. Siippani levottomuus ja hermostuneisuus kasvavat myös, jos matkojen välissä on liian pitkä aika (yli kaksi viikkoa). Tulevaisuus on kuitenkin turvattu, kun taskussa on vähintään kaksi varattua matkaa. Henkilökohtaisia työmatkoja ei lasketa. Ette muuten usko, miten hyvä on, että niitä henkilökohtaisia työmatkojakin on – säännöllisesti, usein ja tarpeeksi kauas. En edes uskalla kuvitella miten levoton hän olisi ilman niitä.
5. Matkoihin liittyvissä ajatuksissaan ja puuhissaan mies on aina pari askelta lähitulevaisuutta edellä: reissua edeltävinä viikkoina hän ei mieti ja suunnittele enää kyseistä, kohta koittavaa matkaa, vaan sitä seuraavaa, tai sitä seuraavaa. Pääpiirteissään hän on suunnitellut matkamme jo seuraavalle vuosikymmenelle.
6. Matkailusta ei tingitä, missään olosuhteissa. Reissaamisen tahtia ei sanottavammin hidastanut edes se aika, jolloin mies sairasti syöpää ja sai sytostaatteja.
6. Miltei kaikesta meillä voi rahallisesti pihistää, mutta matkoista ei voi. Opiskeluaikoina nipistimme opintotuista, nyt muun muassa kodin remontoinnista ja sisustuksesta. Meillä ei remontoida eikä sisusteta.
7. Tai sisustetaan meillä: matkalaukuilla. Ainakin yksi laukku on lähes aina näkösällä, jossain nurkassa, vain osittain tyhjennettynä. Tällä tavalla pakkaaminen seuraavalle matkalle sujuu kuulemma helpommin, kun se on jo valmiiksi aloitettu.
8. Laatikoista, kirjojen väleistä ja mistä lie löytyy mieheni kirjoittamia, (mahdollisten) tulevien matkojen reittihahmotelmia: Madagascarin kierros, Keski-Aasian rundi, Lahdesta Vladivostokiin, maailmanympärimatkoja. Yksi maailmanympärimatka on suunniteltu purjeveneellä, vaikka emme purjehdi ja siippa tulee veneessä helposti huonovointivointiseksi.
9. Hänen suosikkipuuhiaan on tehdä reittien ohella listauksia: matkojen kamalimmat vessat, oudoimmat ruuat... Kuka muu aikuinen ihminen viitsii laatia, ihan vain omaksi ilokseen, 50 kohdan luettelon parhaista matkahetkistään?? (Tai jaksaa tuijottaa lentoyhtiön asiakaslehden lentoreittisivua vaikka tunnin putkeen?)
10. Matkalla ollessaan hän on elementissään, eikä haikaile minnekään. Hän ei tunne, eikä ymmärrä muiden tuntevan (edes puolen vuoden yhtäjaksoisen reissussa olon jälkeen) sellaista tunnetta kuin koti-ikävä.
PS. Käsittääkseni elämä tällä tavalla vinksahtaneen – anteeksi: addiktioituneen – ihmisen kanssa onnistuu vain kahdella tavalla: olemalla joko itsekin samanlainen (en ole) tai olemalla matkatoimittaja.