Pikkuväen kanssa reissaaminen on antoisaa ja hauskaa, raskasta ja rasittavaa. Sen kylkiäisinä tulee läjä väistämättömiä seuraamuksia.
Olen reissannut kohta 11 vuotta yhden tai kahden lapsen kanssa, kymmenissä maissa ja monissa maanosissa. Luontokohteissa, metropoleissa ja rannoilla. En vaihtaisi niitä kokemuksia mihinkään, vaikka hetkittäin saatan toisella tavalla ajatellakin.
Lapset tuovat reissuihin mukaan muun muassa tällaisia piirteitä:
1. Joka hetkessä piilee yllättävän käänteen mahdollisuus.
Rauhallisen leppoisa rantakäyskentely juuri ennen veneen lähtöä, ja pitkän kotiinpaluumatkan alkua, voi saada yllättävän adrenaliiniruiskeen esimerkiksi siitä, että lapsi keksii yhtäkkiä loikata polviaan myöten paksuun, haisevaan mutaliejuun.
2. Illalla särkee selkää.
Pikkulapsilla on loputtomasti energiaa, ja pomppimis- ja juoksuhaluja, paitsi silloin, kun pitäisi kävellä paikasta A paikkaan B. Energia ehtyy myös lähes tajuttomuutta lähenteleväksi väsymykseksi aina silloin, kun pitäisi kiiruhtaa lentokentän terminaalin päättymättömillä käytävillä mahdollisimman rivakasti paikasta toiseen.
3. Oman ajan käsite hämärtyy.
Aikuisen oma aika ei suinkaan merkitse matkalla sitä, että loikoo päivän rannalla kirjan kanssa. Se tarkoittaa sitä lyhyttä uupunutta hetkeä, jolloin plärää hotellihuoneen sängyssä kännykkää ennen kuin nukahtaa – pitää olla hiljaa ja pimeässä, jotta vieressä nukkuvat lapset eivät häiriinny ja herää.
4. Oma tila kapenee.
Mitä isommat lapset, sitä ahtaampaa on hotellihuoneessa – joko sinne mahtuu ainoastaan sänkyjä, tai sitten niitä ei ole tarpeeksi, jolloin kapeastakin parisängystä tulee perhepeti.
5. Ravintoloiden taso muuttuu.
Jokin erityisen unohtumaton ravintolaelämys ei tarkoita kynttiläillallista rantaravintolassa eikä kahden tunnin herkuttelua monen ruokalajin taiteellisine hifistelyannoksineen.
Lasten kanssa se tarkoittaa vaikkapa sitä, että Taipeissa mennään toilettiravintolaan, jossa istutaan WC-pönttöjen päällä, pääruoka syödään miniatyyrivessanpytystä ja mehu imetään pikkupisuaarista.
6. Kiinnostus ravintoloihin romahtaa.
Piknik puistonurmella on lasten kanssa huomattavasti rennompaa kuin ravintolassa ruoan odottelu. Rentouttavin ja houkuttelevin illallinen on huonepalvelusta tilattu club sandwich, tai vaikka kaupasta haetut voileipäkeksit.
7. Tyhjät, toimettomat hetket katoavat.
Rannalla ei koskaan olla, vaan touhutaan. Reissun jokainen mahdollinen odotteluhetki ja paikasta toiseen siirtymä täytetään viihdyttävillä arvausleikeillä, kilpailuilla ja peleillä. Missä tahansa voi leikkiä hippaa ja piilosta, vaikka moskeijan pilareiden välissä tai vanhankaupungin porttikongeissa.
8. Neuroottisuus kasvaa.
Asioita tehdään ennakoiden ja varmuuden vuoksi. Pakataan yksi laukullinen ylimääräistä (turhaa) vaihtovaatetta ja tavaraa, ja repullinen evästä. Poiketaan ihan jokaiseen mahdolliseen vessaan. Lasketaan herkeämättä omaisuutta; kuinka monta laukkua ja My Little Ponya, passia ja lasta. Onko nälkä tai jano? Ai ei vai, no ei haittaa, tankataan silti, ettei kohta tule.
Reissaatko sinä lasten kanssa? Millaisia sivuvaikutuksia olet huomannut?
Ps. Lasten kanssa matkailussa on myös kaikenlaisia riskejä – täältä voi lukea, millaisia. Entä miksi lapsia ei ehkä kannattaisikaan viedä lomalle uusiin paikkoihin? Voit lukea siitä tästä.