Olen reissannut melko ahkerasti viimeiset parikymmentä vuotta, käynyt kymmenissä maissa ja lentänyt ties kuinka monta kertaa, mutta tietyissä asioissa kokemuksesta ei ole mitään hyötyä. Valehtelen itselleni jokaiseen matkaan liittyen samoista asioista – ja uskon valheisiini joka kerta.
Näitä valheita jaksan toistaa:
1. Pakkaan mukaan vain ehdottomasti välttämättömät asiat.
”Miten tää laukku on taas näin järkyttävän painava! Mehän ollaan vain muutama päivä poissa. Eiks ne tavarat mahtuis reppuihinkin”, tivaa mies jokaisen matkan kynnyksellä ja minä loukkaannun: minä kun en todellakaan pakkaa mitään turhaa mukaan, kaikkea tarvitaan. Mielenosoituksellisesti kaivan kuitenkin yhden t-paidan laukusta pois. Tätä ilman on nyt sitten selvittävä, mutta yhtään enempää ei ole varaa vähentää!
Todellisuus: Kotiin palatessa nostelen vaivihkaa kaappeihin ne käyttämättömät vaatepinot, kenkäparit, varakirjat, vara-aurinkolasit sekä kaikki muut vara sitä ja vara tätä -asiat.
2. Aamukuuden lento on ihan OK.
Pohjustan valhetta sillä, että se on päivän muita lentoja vähän halvempi ja sillä siis säästää rahaa. Lisäksi aikainen lento mahdollistaa sen, että perillä ehtii vielä samana päivänä tehdä kaikenlaista.
Todellisuus: Aikainen aamulento ei ole koskaan OK. Siinä ei säästä mitään, koska lentokenttätaksi veloittaa yötaksan ja loput säästetyt rahat hupenevat kahvikupillisiin. Aikainen lento stressaa suunnattomasti jo edellisenä iltana: en saa kuitenkaan aikaisin unta, en ehdi nukkua tarpeeksi, mitä jos kello ei herätä, mitä jos taksi ei tulekaan. Koko matkapäivän olen zombie. Olo on suunnattoman väsynyt, hidas, saamaton, kärttyisä ja pääkipuinen – eikä mikään erityisesti innosta eikä kiinnosta. Olo ei myöskään kohene yhtäkkiä perillä, monesti ei vielä seuraavana päivänäkään.
3. Rantakohteessa herään useana aamuna aikaisin, ennen muuta perhettä, ja lähden pitkälle, reippaalle rantakävelylle.
Lupaan tämän itselleni ihan vain siksi, koska rantakävely aamulla on ehdottomasti mukavimpia asioita, mitä tiedän.
Todellisuus: Perillä huomaan aina, että nukkuminen on vielä vähän mukavampaa.
4. Testaan kaikkia, tai ainakin tosi monia, eksoottisiakin paikallisruokia ja -juomia.
Uusien makujen maisteluhan on matkailun perushauskuuksia, valehtelen itselleni sujuvasti. Mitä itua on matkustaa Indonesiaan syömään pizzaa?
Todellisuus: Toki testailenkin monenlaisia makuja, jos matkailen vaikka Italiassa tai Espanjassa. Mutta intoni osoittautuu aina huomattavasti kuvitelmiani laimeammaksi, jos reissaan esimerkiksi Etelä-Koreassa tai Malesiassa. Ensimmäisten päivien ja uutuudenviehätyksen jälkeen maisteluinto laantuu olemattomiin. Haluan ruokaa, joka näyttää, tuoksuu ja maistuu hyvältä!
5. Matkalla rentoudun.
Vaikka matkoillani on paljon myös lomaisia piirteitä, ne ovat yleensä aina enemmän työtä. Tiedän sen varsin hyvin. Siitä huolimatta joka kerta ennen matkaa kuvittelen, että juuri tällä matkalla ehdin myös vähän rentoutua ja olla – vaikka istuskella hiekalla ja katsella merta. Jatkan valehtelukuvitelmaani niin, että koska mieleni on tämän johdosta rentoutunut, tosi zen ja seesteinen, se loihtii kuin itsestään kaikenlaisia loistavia ideoita ja oivalluksia, joita ei muuten synny.
Todellisuus: Suuret ideat ja oivallukset jäävät syntymättä, ja kotiin palattua kaipaan lomaa.
6. Matka on uusi alku.
Jokaista matkaani edeltää kiire ja hällä väliä -asenne kaikkeen terveelliseen ja kunnolliseen, mutta se ei sinänsä haittaa, koska lupaan itselleni, että jokainen matka on kuin uusivuosi: sen jälkeen ryhdyn aina syömään terveellisemmin, liikkumaan enemmän ja ottamaan elämän rennommin sekä ylipäätään olemaan kaikin tavoin parempi ihminen.
Todellisuus: Sama tyyppi palaa joka matkalta kotiin.
Millaisia matkailuun liittyviä valheita sinä sepität itsellesi?
Ps. Vaikka huijaankin itseäni kuvittelemalla, että olen kaikkiruokainen ja uusien makujen suhteen kokeilunhaluinen, olen sentään oppinut täsmentämään muutamat ruokaperiaatteeni – lue täältä lisää.
LUE EDELLINEN BLOGIPOSTAUS TÄSTÄ (MILLAINEN ON TYYPILLINEN ESPANJALAINEN?)