Onko se työtä vieroksuva, iloisen sosiaalinen mañana-tyyppi, jolla on temperamenttinen ja teatraalinen luonne?
Stereotypiat ovat sitten mainiota, eikö? Esimerkiksi kaikki espanjalaisethan ovat iloisia, äänekkäitä ja sosiaalisia ihmisiä sekä luonteeltaan kiivaita ja tunteikkaita. Vai ovatko?
Tutustutaanpa pikaisesti kolmeen kuvitteelliseen, tyypilliseen espanjalaiseen.
1. Sevillassa, Etelä-Espanjassa asuva Jésus
… on kuin vanha tuttu. Päteväthän häneen parhaiten kaikki espanjalaisiin yleisesti liitetyt mielikuvat ja odotukset. Jésus on iloluonteinen hauskanpitäjä, joka rakastaa musiikin, laulun ja sangrían tahdittamia riehakkaita juhlia. Hänen tunteelliseen luonteeseensa vetoavat etenkin tulinen flamenco ja dramaattinen härkätaistelu.
Jesús on paitsi taikauskoinen, myös harras katolinen. Uskonnolliset juhlapyhät vietetään perinteikkäästi suuren suvun kesken eikä kyyneleitä säästellä, jos pääsiäiskulkueet joudutaan sateen vuoksi peruuttamaan.
Avoimena, puheliaana ja kovaäänisenä ihmisenä hän on omimmillaan isossa seurueessa.
Miehellä on mainio huumorintaju ja tarinankertojan lahja – tosin kuulijoiden on ymmärrettävä pehmeää andalusialaismurretta sekä liioittelevaa ja kerskailevaa tyyliä.
Jesúksen kanssa on yleensä leppoisaa siihen asti, kunnes puhe kääntyy työhön. Se kun ei voisi vähempää kiinnostaa. Kaiken muun paitsi elämästä nautiskelun ja laiskottelun voi hoitaa huomennakin.
2. Madridissa asuva Juan
… ei tuhlaa aikaansa siestoihin ja yöunetkin jäävät vähiin. Extremaduran maaseudulla vietetyn lapsuuden jälkeen miehellä on kova halua menestyä ja vaurastua, joten hän puurtaa pitkää toimistopäivää.
Vapaa-aikaa on niukalti, sillä jo liikenneruuhkissa hupenee kolme tuntia päivässä. Kaupungin kulttuuritarjonta tuo vastapainoa työlle, mutta rentouttavinta on kierrellä ystävien kanssa tapasbaareja Madridin energisessä yössä.
Juaniin on helppo tutustua, sillä hän on avoin ja ystävällinen myös ulkomaalaisia kohtaan – onhan hän itsekin muukalainen. Rauhallisena ja tasaisena ihmisenä hän vaikuttaa luotettavammalta kuin suurisuinen Jesús. Puhettakin on ilo kuunnella: onhan se puhdasta, huoliteltua espanjaa.
Juan tietää, että on olemassa yksi yhtenäinen Espanja. Baskimaan ja Katalonian eroavaisuudet saati itsenäisyyspyrkimykset ovat hölynpölyä. Joidenkin mielestä mies vaikuttaa tärkeilevältä ja ylpeältä, mutta siihen on syynsä. Hän tietää asuvansa maan merkittävimmässä paikassa.
3. Barcelonassa asuva Jordí
… tuhahtelee Juanin kuvitelmille, sillä hänenhän kotikaupunkinsa on se kaikista paras ja tärkein. Vaikka tietenkään Jordí ei myönnä asuvansa Espanjassa ollenkaan, vaan Kataloniassa. Auta armias heitä, jotka eivät ymmärrä alueen omintakeista kulttuuria tai jotka luonnehtivat sen kieltä murteeksi!
Mies on kuin andalusialaisveljensä vastakohta: pihi, ahkera ja kunnianhimoinen. Hänen sulkeutunut luonteensa ei intoudu ylitunteellisiin purkauksiin. Tuntemattomiin on syytä suhtautua varautuneesti silläkin uhalla, että vieraat tulkitsevat sen helposti epäystävällisyydeksi.
Jordí on hyvillään, että Barcelona on julistautunut härkätaisteluja vastustavaksi kaupungiksi. Oikeastaan brutaali tapa voitaisiin kitkeä maasta kokonaan.
Hillitysti käyttäytyvän miehen ei tulisi mieleenkään tanssia flamencoa, mutta ylväs sardana-tanssi kuuluu sentään juhlaan. Kulturellit tapahtumat ovat Jordín mieleen, etenkin Katalonian suojeluspyhimykselle omistettu Sant Jordín päivä, jolloin rakkaille lahjoitetaan kirjoja ja ruusuja.
Tasapuolisuuden nimissä pitäisi tietysti kurkistaa myös Baskimaalla asuvan Xavierin,
galicialaisen Xacoben, asturialaisen Danielin ynnä muiden paikallisten elämään. He kun ovat kaikki ihan yhtä tyypillisiä espanjalaisia.
Ps. Kirjoittamani teksti on julkaistu aiemmin, hieman muunneltuna, Finnairin asiakaslehdessä Blue Wingsissä.
Pss. Jos haluat tietää, mikä minua Espanjassa ”ärsyttää”, klikkaa tästä. Jos taas halua tietää, miksi sitä rakastan, siirry tänne.