Tiedäthän campervanin – pakettiautosta tuunatun pienen ja kompaktin matkailuauton, jossa vuode ja minikeittiö kulkevat mukana. Siis asuntoauton kutistetun ja riisutun version. Mieheni ja poikani mielestä matkailu sellaisella on ehkä parasta, mitä kuvitella saattaa.
Heille campervan symboloi vapautta; irtiottoa aikatauluista, hotelleista ja ravintoloista. Voi välttää kylät ja kaupungit ja ajella pitkin erämaita. Voi keittää pikanuudelit missä huvittaa ja pysähtyä nukkumaan, kun väsyttää. He ovat pelkästään iloisia, kun syödään pelkkiä mikropopcorneja illasta toiseen, koska kukaan ei jaksa kokkailla.
Kuka kaipaisi tärkättyjä lakanoita ja tapaksia?
Heitä ei haittaa se, että elämä campervanissa on yhtä matkalaukkujen ja tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen, koska niille ei ole suunniteltu autoon mitään järjellistä tilaa. Se on joka iltaista sängyn nikkarointia sohvapenkeistä, pöytälevystä ja lisälaudasta – ja sen purkamista heti aamulla, jotta sen paikalle voi kasata ruokapöydän.
Heitä ei kiusaa se, ettei kukaan suostu nukkumaan yläpedissä, koska se on niin lähellä kattoa, ettei sinne pääse kuin ryömien ja luikertaen. Perhepedissä oli kuulemma mukavaa myös silloin, kun poika oli pieni ja laskeskeli alleen.
Miesväestä on pelkästään kätevää ja aikaa säästävää, kun voi hoitaa iltatoimet huoltoasemalla samalla kun tankkaa. He nauttivat, koska on mahdoton mennä joka ilta kunnon suihkuun. Tai vaihtaa vaatteita, koska puhtaiden kaivaminen etupenkin jalkatilassa olevista pakaaseista on niin hankalaa.
Minä näen campervanilla kruisailun jotenkin toisessa valossa. Tottakai minäkin muistan hienon aamiaishetken islantilaisen vuonon rannalla. Ja piknikin laavakentällä usvaisena kesäiltana, jolloin paikalla olimme vain me ja campervan.
Muistan toki myös Uuden-Seelannin ja sen, miten majoituimme pakettiautoinemme aution hiekkarannan kupeeseen. Tai yöpaikan luonnonlähteen vierellä, ulkoilmakylpylän yhteydessä. Sekä sadepäivän, kun istuttiin autossa, pelattiin tuntikaupalla korttia ja syötiin fish&chipsejä.
Muistanpa senkin, kuinka tiiviisti koko perhe oli noilla reissuilla yhdessä, yötäpäivää. Olihan se aika kivaa.
Mistä sitä tietää. Ehkä minut vielä joskus onnistutaan ylipuhumaan kolmannelle campervan-tripille.
