Viisi tähteä, suklaakonvehti tyynyn päällä ja samppanjapullo minibaarissa eivät vielä välttämättä tee hotellista Luksushotellia isolla L:llä – eivätkä ainakaan aiheuta suuren suurta wow-efektiä taikka hämmästystä. Aina silloin tällöin jokin hotelli sen kuitenkin tekee. Muun muassa näillä kerroilla ja tavoilla minä olen ollut, että mitä hittoa…
1. Aamiaisbuffetista on kielletty noutamasta ruokaa itse
Eräällä hotelliaamiaisella olin juuri tarttumassa seisovanpöydän mangoviipaleisiin, kun tarjoilija riensi hätiin ja kiikutti minut kädestä pitäen pöytään istumaan. Annosten kokoaminen ja pöytään tuominen oli tiukasti tarjoilijoiden tehtävä. Ällistyttävän pöyristyttävää! Kuka kehtaa luetella tarjoilijalle kaiken sen, mitä on aikonut noutopöydästä syödä? No jos niitä mangoviipaleita saisi…
2. Kylpyhuone on paljastunut suuremmaksi kuin kotini olohuone
Tai koko hotellihuoneisto on ollut isompi kuin oma koti. Silloin on tullut mietittyä, pitäisiköhän sitä omaa kotia koettaa jollain tavalla laajentaa tai kohentaa.
3. Henkilökuntaa on ollut tarkoituksella enemmän kuin vieraita
Kerran olin perheeni kanssa pienellä trooppisella yksityissaarella, jonka huviloissa saa majoittua vain yksi seurue kerrallaan. Niinpä siellä ollessamme seitsemän ihmisen henkilökunta – muun muassa kaksi kokkia, tarjoilija ja venekuski – huolehti vain meidän hyvinvoinnistamme. Minusta se oli kerta kaikkiaan ällistyttävää, vaikka joku toinen olisikin ehkä ällistynyt sitä, että mitä ihmettä, pitääkö hieroja ja joogaopettaja kutsua paikalle erikseen!
4. Hameen silitys on maksanut enemmän kuin hame
Konservatiivisessa monacolaisessa superluksushotellissa pyytelin huonepalvelusta silitysrautaa lainaksi. Eivät antaneet, mistä vähän hämmästyin. Vielä huomattavasti enemmän hämmästyin, kun sain käteeni laskun silitetystä hameestani: sen arvo oli tuplaantunut kertaheitolla!
5. ”Teltalla” on tarkoitettu 250 neliömetrin ikiomaa luksuskeidasta
Ällistyttävää, mitä kaikkea ”teltta” voi tarkoittaa. Eräällä aavikkomatkalla se merkitsi beduiinitelttaa etäisesti jäljittelevää, arabialaiseen tyyliin kalustettua ja sisustettua, suureksi osaksi lasiseinäistä huvilaa, jonka päällä oli telttakatos. Terassilla oli iso lämmitetty uima-allas, josta katselin uidessani dyynien päällä ylväästi astelevia kameleita.
6. Butler on avannut hotellihuoneeni oven joka ikinen kerta, kun olen mennyt sisälle
… no onneksi ei sentään myös silloin, kun olen halunnut mennä vessaan. Lisäksi hän on ollut muutenkin käytössäni ja toteuttamassa mahdollisesti keksimäni toiveet 24h. Ällistyttävän hankalaa on keksiä yhtään mitään – cappuccino?
7. Kun hotellin henkilökunta on ”tuntenut” minut jo ennen kuin olen varsinaisesti sinne saapunut
Joissakin hotelleissa henkilökunnan tapana on tulla kättelemään heti taksista noustua – ja tervehtiä koko saapunutta porukkaa tuttavallisesti nimeltä. Tietyissä hotelleissa koko henkilökunta tuntuu osaavan kaikkien vieraidensa nimet – itselläni on niin surkea nimimuisti, että se on aina todella, todella, todella hämmästyttävää.
8. Hotellin ruokailupolitiikkana on ollut: ”voitte syödä mitä tahansa, milloin tahansa ja missä tahansa”.
Minusta vain on ällistyttävän mukava konsepti, että aamiaisen, lounaan tai illallisen voi nauttia ravintolan sijasta vaikkapa hiekkarannalla, puutarhassa tai piknikliinalla.
9. Puitteet ovat ihmeelliset
Erityisen valtava hotellialue voi olla todellinen hämmästys, samoin satumainen uima-allas tai vaikka valtava pihamaa täynnä taidetta ja antiikkia. Mutta eniten ällistyin silloin, kun hotellin tiluksilta löytyi ihan oikea, ammattimainen observatorio.
10. Hotellista on tiedusteltu, haluaisinko helikopterikyydin lähtöpäivänä, ja mihin aikaan.
Suurin hämmästys on ollut näillä kerroilla se, että mitä kysymykseen vastaan? Että kiitos vaan, ehkäpä ei, taidan tällä kertaa lähteä pois paikallisbussilla.
PS. Yksi ällistyksen aihe on ollut hotellin täydellisen lumoava sijainti Montenegrossa – lue siitä täältä.