Karibianmeren pienessä saarivaltiossa on valkeita palmurantoja ja turkoosia merta, rentoutta, rommia ja räiskyviä värejä. Barbados on Karibian monipuolisimpia saaria, jossa voi lomailla monella tavalla ja budjetilla.
Barbadoksen pohjois- ja itäpuoli on aivan erinäköistä kuin muu saari; paljon jylhempää ja villimpää. Idässä kalliojyrkänteet syöksyvät Atlantin tummiin vesiin ja surffaajien himoitsemiin aaltoihin. Hietikoita täplittävät leväkimpaleet, ja vedestä törröttää aaltojen rei’ittämiä kivijärkäleitä.
Seudulla on vähän asutusta, hotelleja ja muita palveluita, mutta näyttäviä rantoja on useita. Kaunein on jyrkkien kallioiden suojaama, palmunhujoppien koristama rauhallinen Bottom Bay, jossa vesi näyttää turkoosimmalta kuin muualla. Uiminen on kovien virtausten vuoksi vaarallista, mutta lekottelu on mukavaa: aurinkotuoleja vuokrataan ja kojusta saa kylmää juomaa.
Barbados on rommin saari. Sokeriruokoviina on kuulunut tavalla tai toisella saarelaisten elämään brittien hallinnoiman siirtomaa-ajan alkumetreiltä asti. Väitetään, että saarella on pitkälti yli tuhat rommikauppaa tai -kioskia.
Jos haluat perehtyä aiheeseen, etenkin historiaan, vähän pintaa syvemmältä, kannattaa pistäytyä viihdyttävälle opastetulle kierroksella 1700-luvun alussa perustetun Mount Gayn tiloihin. Yritystä luonnehditaan maailman vanhimmaksi kaupalliseksi rommitislaamoksi, eli perinteitä on.
Visitor Centressä on myymälä, baari ja museohuoneita, mutta tislaamoon ei pääse nuuhkimaan. Lopuksi maistellaan.
Etelärannikolla, Oistinsin kaupungissa, on joka perjantai-ilta turistien ja paikallisten treffit. Kaikki tietävät, että kuuden maissa on hipsittävä rannan kupeessa, kalatorin vieressä oleviin ulkoilmaravintoloihin syömään grillattua kalaa ja hummeria. Tapahtuma on kansanomaisen rento ja puitteet vaatimattomat – monessa ruokapaikassa syödään kertakäyttölautasilta kalaa lisukkeineen: kypsennettyä leipäpuun hedelmää, bataattimuhennosta, salaattia, riisiä ja papuja.
Yksi ravintoloista sijaitsee rantahiekalla ja täyttyy nopeasti, sillä pöydistä näkee auringonlaskun.
”Tällaiselta Barbadoksella luultavasti näytti silloin, kun britit löysivät sen liki 400 vuotta sitten”, selvittää hedelmäpuiden ja pensaiden lomassa hääräilevä opas Jonathan. Vehmas, suojeltu rotkoalue, Welchman Hall Gully, sijaitsee korkealla kukkulalla saaren keskivaiheilla. Kapean laakson laidoilla kohoavat muinaisten luolien seinämät.
Siellä tuoksuu kostealle trooppiselle metsälle. Liaanit kiipeilevät puiden rungoilla ja latvukset kaartuvat katoiksi polun ylle. Linnut ja hyönteiset konsertoivat piiloissaan.
”Muutamassa vuosikymmenessä saaren metsät hakattiin viljelysmaiksi. Monet kotoperäiset kasvit säilyivät tällaisissa paikoissa, joita ei voitu muokata sokeriruokopelloiksi”, opas jatkaa ja esittelee pieniä, harvinaiseksi käyneitä luontoaarteitaan.
Alueella kasvaa saarelle ominaisten lajien joukossa monia muualtakin tuotuja kasveja, kuten muskottipuita, palmuja ja bambuja.
Metsikön laidalta näkee vihreiden kukkuloiden ja oranssinpunaisina kukkivien puiden yli merelle. Näin vehmaat maisemat ovat Barbadoksella nykyään hyvin harvinaisia.
Kutakuinkin keskellä saarta sijaitseva Harrison’s Cave -tippukiviluolasto on Barbadoksen suosituimpia nähtävyyksiä. Ihan hieno paikka se onkin. Salaperäisesti valaistua luolastoa, komeita tippukivimuodostelmia ja maanalaista virtaa voi katsella helposti minijunan kyydistä, tai kävely- ja seikkailukierroksilla.
www.visitbarbados.org/harrisons-cave
Onpa hyvä näkyvyys! Miten paljon koralleja ja kaloja. Tuolla ui merikilpikonna!
Barbadoksen värikkäitä, vedenalaisia maisemia voi ihailla reilun 30 metrin syvyydellä – ilman happilaitteita; sukellusveneestä. 40 minuutin kokemus on vielä hienompi kuin ehkä kuvittelisi.
Alus ei ole lainkaan klaustrofobisen ahdas, vaan tehty mukavaksi ja juuri tätä tarkoitusta varten; se on yhtä penkkiä ja ikkunaa. Sen kyydistä näkee todella hienosti ja läheltä merenalaista elämää. Tuntuu, kuin liukuisi äärettömässä akvaariossa – paitsi, että merimaisema on luonnontilainen ja itse saa istua paikoillaan.
”Kauan sitten koko Barbados näytti tältä – ennen kuin korallisaari kohosi meren ylle”, kertoo opas.
Ennen pitkää vene liukuu syvemmälle, 43 metriin. Siellä on hämärämpää ja jännittävämpää. Opas hyräilee Titanic-leffan tunnaria. Hiekassa lojuu vuosia sitten upotetun laivan hylky. Se on korallien, simpukoiden ja vesikasvien peitossa, ja näyttää aavemaiselta.
Jos siirtomaa-ajan historia kiinnostaa, kannattaa mennä sokeriruokopeltojen reunustamaan St Nicholas Abbeyhin. Komea kartano tiluksineen on saaren vanhimpia edelleen käytössä olevia tiloja, ja avattu kunnostettuna yleisölle.
Vehreässä pihapiirissä ja sen rakennuksissa saa kuljeskella omaan tahtiin. Päärakennuksen alakerta on muutettu kotimuseoksi, ja kalustettu ja sisustettu aikakauden tyylin. Tilan rommituotanto oli välillä tauolla, mutta nyt vanha, höyrykäyttöinen sokeriruokomylly pihisee taas. Kuparipannujen ja tammitynnyreiden hallitsema tislaamo tuoksahtaa rommille, kuten pitääkin, ja puodin puolelta voi hakea tuliaisjuomat mukaansa.
Lounaskahvilasta saa lentokalafileellä täytettyjä hyviä leipiä. Ne ovat saaren tyypillisintä ja suosituinta ruokaa.
Idyllisimmät pulikointirannat ovat Karibianmeren puolella länsirannikolla, etenkin Holetownin liepeillä. Kasvillisuus jakaa hiekkamaton rauhallisiksi poukamiksija rannanpätkiksi.
Monia pikkurantoja koristaa valkoiseksi maalattu, hienostuneen oloinen pienhotelli vehreine pihoineen. Täällä sijaitsevat monet Barbadoksen ylellisimmistä hotelleista, ravintoloista ja huviloista, mutta hyvin hoidetut hiekkarannat ovat kaikkien vapaassa käytössä.
Barbadoksella on yllättävän vähän viihtyisiä rantaravintoloita, jotka eivät kuulu hotelleille. Mutta Mullins Beach Bar & Grill on hyvä poikkeus. Ravintola-baari sijaitsee hienolla paikalla pienen valkohiekkaisen Mullins-rannan ja turkoosin meren äärellä.
Tunnelma on juuri niin rento kuin rantabaarissa pitääkin, ja ruokaan panostetaan. Tarjolla on mm. salaatteja, intialaisia makuja ja tuoretta kalaa. Päivän saalis saattaa olla herkullista mahi-mahia grillattujen vihannesten tai papumuhennoksen kera.
Tänne voi poiketa myös cocktailille alkuillasta.
Barbadokselta voi hyvinkin jäädä parhaiten mieleen se, kuinka snorklailet tai sukeltelet merikilpikonnien kanssa. Niiden kiireetön liihottelu syvänsinisessä Karibianmeressä on taianomaista, liikuttavan kaunista katseltavaa.
Barbadoksen lähivesillä, varsinkin länsirannikolla, näkee helposti merikilpikonnia. Niitä pääsee katsomaan monilla veneretkillä. Konnia houkutellaan kaloilla veneiden luo, mutta iso porukka pilaa täysin tunnelman. Koeta kohdata niitä mieluummin omin päin.
Paynes Bay on yksi varmimmista bongauspaikoista. Sinnekin kannattaa mennä aamulla tai illalla, kun katamaraaniveneet ovat poissa. Poikaset tulevat toisinaan aivan matalikkoon pulikoimaan.
Voit lukea lisää snorkailusta merikilpikonnien kanssa täältä.
Barbadoksella on melko tasaisen lämmintä ympäri vuoden, lämpöasteet vaihtelevat noin 20–30 asteen välillä. Lämpimintä ja kuivinta on helmikuulta noin toukokuun lopulle. Silloin alkaa sateisempi ja tuulisempi jakso, mutta sateet ovat yleensä rajuja kuuroja. Silloin voi esiintyä myös hurrikaaneja, mutta yleensä ne jättävät saaren rauhaan.
Barbadoksen hinnat ovat lähellä Suomen tasoa. Valuuttana on Barbadoksen dollari, mutta Yhdysvaltain dollareillakin voi maksaa (valuutat ovat sidottuna toisiinsa: 1 USD = 2 BBD). Majoitusta ja ravintoloita on joka budjetille. Huokeinta on etelärannikolla.
Suomalaiset matkatoimistot myyvät Barbadokselle lento- ja hotellipaketteja, suoria lentoja ei tällä hetkellä ole. Reittilentoja on esimerkiksi Lontoon kautta.
· Virallinen kieli on englanti.
· Liikenne on vasemmanpuoleista. Paikallisbussit kattavat hyvin saaren etelä- ja länsiosan, itärannikolle kannattaa mennä vuokra-autolla tai taksilla..
Pysy mukana kyydissä!
Seuraa Explorasia Facebookissa - helpoin tapa päästä lomafiilikseen.