En lupaa matkustaa tähänastista enempää, vähempää enkä spontaanimmin. En lupaa olla rohkeampi, fiksumpi ja tiedostavampi matkailija enkä luontevampi tippien jakelija. En lupaa opetella kohdemaan fraaseja, lippuja enkä missään nimessä lupaa syödä hotellien aamiaisbuffeteissa kohtuudella.
En lupaa löytäväni kaupunkien, maiden ja maanosien piilotettuja salaisuuksia (mitä ne edes ovat?), enkä lähettää ainuttakaan postikorttia. En lupaa istua vähemmän kahviloissa enkä innostua enemmän museoista. Enkä todellakaan lupaa kokeilla liitovarjoilua, vaijerilaskua, hevosella ratsastamista tai mitään muutakaan seikkailullista. Vaikka nykyuskomuksen mukaan ihmiselle tekee todella hyvää poistua tämän tästä pois omalta mukavuusalueeltaan, minulla on periaatteeni ja rajani, ja aion pitää niistä kiinni.
En lupaa priorisoida materiaa. Ihminen tarvitsee tavaraa ja omaisuutta vain tietyn verran, ja yleensä paljon vähemmän, mitä kuvittelee. Loppurahan voi huoleti pistää matkailuun. Toisaalta en myöskään
lupaa uhrata aikaani ja rahojani matkoilla shoppailuun. Käytän ne mieluummin retkiin ja elämyksiin. Tästä huolimatta saan kyllä hengailla toreilla ja kaupoissakin, tehdä jopa pieniä ostoksia, jos olen vaikka heimokylässä tai antiikkikaupassa.
En koskaan, missään olosuhteissa lupaa tingata, koska yksi tinkauskerta/elämä riittää. Pelkästään sopivan uhrin – pienen kangaspussin – löytäminen vei Istanbulin basaarissa tunteja. Euron lähtöhinta tippui heti ensiyrityksellä viisi senttiä, jonka jälkeen myyjän ilme sanoi, että ota se pussukka ja häivy.
En lupaa oppia suunnistamaan enkä pysymään kartalla – sitä varten on keksitty navigaattorit ja oikeaan suuntaan opastavat paikalliset. Kaikkiruokainenkaan en lupaa olla, vaan jätän paikalliset perinneherkut haistamatta ja maistamatta, jos siltä tuntuu – ja syön sopivassa määrin spagettia tai pizzaa, jos sattuu huvittamaan ja niitä on tarjolla. Minkä vuoksi en myöskään lupaa matkustaa kevyempänä, enkä sen puoleen kyllä kevyemminkään.
Tämän anti-lupauslistani vihoviimeiseksi kaneetiksi haluan vielä huomauttaa, että en tänäkään vuonna lupaa tehdä listaa kohteista, joissa haluan vielä elämässäni käydä. Minulla on jo muutenkin pöytä täynnä to do -listoja. Matkailu ei tarvitse sellaisia.
Ps. Mutta sitäkään en lupaa, että kaikki epälupaukseni välttämättä pitäisivät ihan 100%:sesti vuoden loppuun asti. Ja koska tässä ei varmastikaan tullut mainittua kaikkea sellaista, mitä ei kannata luvata, olisitko kiltti ja auttaisitko vähän. Eli: Mitä sinä et tänä vuonna lupaa?
Kuvat ovat Istanbulista, Turkista.
Enpä muuten lupaa sitäkään, että koskaan enää kokeilisin maailman kummallisinta ja niljakkainta hierontaa – lue siitä tästä.
LUE EDELLINEN BLOGIPOSTAUS TÄSTÄ (MIKSI ME MATKUSTAMME?)
