Pääsiäisen tienoilla reissasin ensimmäistä kertaa Kiinassa (ei Hong Kongissa), maaseudulla ja muualla suurkaupunkien ulkopuolella. Matka oli monella tavalla ”erilainen”– koko ajan yhdenmukaistuvassa (ja helpommaksi, mutta samalla myös vähän tylsemmäksi muuttuvassa) maailmassa Kiina on vielä poikkeus: se on ihan omanalaisensa maa, jossa saa hämmästellä kaikenlaista.
Tein muun muassa tällaisia sekalaisia havaintoja:
1. Kun ruokailet ravintolassa, ravintoloitsija voi istahtaa viereiseen pöytään ja ryhtyä leikkaamaan varpaankynsiään. Kiinalaiset eivät ole välttämättä kovin hienotunteista, kohteliasta ja huomaavaista porukkaa.
2. Ravintolan ruokalista saattaa näyttää enemmän alakoulun biologiankirjalta kuin ravintolan menyyltä. Siinä voi olla kuvia elävistä eläimistä niiden luonnollisessa elinympäristössään. On sammakoita, käärmeitä ja kilpikonnia, peuroja ja pikkujyrsijöitä sekä erilaisia lintuja puluista hanhiin. Sitä lukiessa ruokahalu sen kun kasvaa!
3. Ellet osaa kiinaa, kommunikointi paikallisten kanssa voi olla pelkkää viittomista. Numerot ovat silti hankalia. Esimerkiksi numero kuusi näytetään niin, että nostetaan pikkurilli ja peukalo ylös, ja laitetaan muut sormet kiinni. Ristiin laitetut etusormet tarkoittavat kymmentä.
4. Google ei toimi Kiinassa. Ei siis googlemapsia, gmailia eikä mitään, mitä googletetaan. Ei myöskään facea, instaa eikä whatsappia. On todella hätkähdyttävä huomata, miten paljon niitä normaalisti käyttää ja tarvitsee silloin, kun niitä ei yhtäkkiä voikaan käyttää.
5. Keskellä vilkasta katua, tai missä tahansa, voit kohdata miehen tai miehiä, jotka nostavat yhtäkkiä paidan kainaloihinsa, paljastaen paljaan vatsakumpunsa. Heillä on kuuma.
6. Ei ole temppeleitä! Voisi ehkä kuvitella, että koko Kiina on täynnä hienoja pyhäkköjä, niitähän ovat maailman kiinalaiskaupunginosat pullollaan. 10 päivän kiertomatkalla en löytänyt kuin pari käytössä olevaa temppeliä – vaikka etsinkin kovasti. Muut oli joko tuhottu tai otettu muuhun käyttöön, kaupoiksi vaikka.
7. Juuri, kun luulit löytäneesi ravintolan ruokalistalta jotain varmaa ja ”turvallista” syötävää – hedelmäsalaatin – saat sen eteesi runsaalla majoneesilla kuorrutettuna.
8. Turismi on niin erilaista kuin meillä. Rykelmänä kulkevat ryhmät ovat satapäisiä, ja kaikki tekevät ja toimivat tismalleen samalla tavalla. Monessa maisemallisesti upeassa kohteessa huomio ei suinkaan kohdistu maisemiin, vaan itsensä kuvauttamiseen perinteisissä juhla-asuissa – niiden vuokraaminen on iso bisnes.
9. Koskaan ei oikein tiedä, mitä odottaa ja mitä tuleman pitää. Paikassa, jota luonnehditaan pikkukaupungiksi, asuukin viisi miljoonaa ihmistä. Paikka, josta et ole koskaan kuullutkaan saattaa paljastua aivan mielettömän, uskomattoman upeaksi – maailmanluokan nähtävyydeksi.
10. Tuntee itsensä staraksi. Koko ajan joku tuijottaa. Sinua seurataan ja kuvataan, luvan kanssa tai salaa, useimmiten ihan läheltä ja täysin häpeilemättä. Jos istut ravintolan ikkunapöydässä, ikkunan taakse kerääntyy fanilauma. Toki pääset mukaan myös moneen paikalliseen perhepotrettiin.
Ps. Samaisella Kiinan-matkallani pakenin myös poliisia – voit lukea siitä tarkemmin tästä.