Lentämistä pelätään ja inhotaan. Monen mielestä lennot ovat vähintäänkin matkan tylsin tai vastenmielisin osuus. Joka paikassa on listattu vinkkejä pitkästä lentomatkasta selviytymiseen. Minä en niitä kaipaa! Nautin jo pelkästä ajatuksesta, että edessä on puolen vuorokauden lento – kunhan se tehdään ns. normaalivarusteisella reittikoneella ja pääasiassa yöaikaan.
Yön yli lennot ovat ihan mahtavia, koska:
1. Lentokoneessa on rauhallista. Matkaa edeltävä säätö ja sähläys ovat jääneet taakse. Se mikä jäi tekemättä, jäi. Se mikä unohtui, unohtui. Koska niille ei juuri nyt voi mitään, voi ihan hyvin laittaa silmät kiinni, huokaista ja chillailla siihen asti, kunnes ollaan määränpäässä ja alkavat uudet kiireet. Mutta sitä ei mietitä lentokoneessa.
2. Monta tuntia omaa aikaa!!! Lapset nukkuvat, mutta minun ei tarvitse – lentokoneessahan pätevät (aikuisille) eri säännöt kuin kotona. Voin vedota siihen, että istuallaan on vaikea nukkua ja uni ei kerta kaikkiaan tule, koska takana oleva kuorsaa. Voin siis katsella monta leffaa putkeen. Lukea lehteä JA kirjaa. Ajatella. Suunnitella tulevaa matkaa, tai muistella jo tehtyä. Olla vaan.
3. Helppous. Missä on helpompaa kuin lentokoneessa (jos unohdetaan vilkkaiden, hereillä sinnikkäästi pysyttelevien taaperoiden kanssa lentäminen)? Ei tarvitse tehdä mitään, kun ei juurikaan voi tehdä mitään. Ei voi edes rasittaa aivojaan suurilla ongelmilla, koska ainoat käsillä olevat valintatilanteet liittyvät pääruokaan (a vai b, mikäli b ei ole jo loppunut) ja juomaan (kahvia vai teetä). Lentokoneessa ulkoiset ärsykkeet ovat rajallisia, ja hallittavissa.
4. Välitila. Se ihana irrallisuuden tunne, kun ei enää oikein kuulu sinne lähtöpaikkaan, mutta ei missään nimessä vielä tulevaan kohteeseenkaan. Kaikki on kaukana, sekä fyysisesti että henkisesti. Kerrankin on helppo olla hetkessä, ja ikään kuin velvollisuuksista ja velvoitteista vapaa.
5. Elokuvien katselu. Mainitsinko jo tämän?
6. Oma pieni valtakunta. Ahtaastakin istuimesta tulee kotoisa ja omannäköinen pienellä vaivalla; tunget lehtien säilytystaskun täyteen naposteltavaa ja luettavaa, muokkaat tyynystä ja peitosta pienen pesän ja ripottelet päälle sämpylän muruja koristeeksi.
7. Tuttuuden tunne. Lennot noudattavat aina samaa kaavaa, tiedät, mitä tapahtuu missäkin järjestyksessä. Elämä on lentokoneessa huomattavasti enemmän hallinnassa kuin arjessa keskimäärin.
8. Onni pienistä asioista. Huulirasva, jonka on muistanut laittaa taskuun. Vesi, joka valahtaa rutikuivaan kurkkuun. Jaloittelu, joka saa veren kiertämään puutuneissa pakaroissa.
9. Tunnelma. Erityisen mukavaa on hipsiä vessaan nukkuvan matkustamon halki. Ihmiset retkottavat kummallisissa asennoissa, päät toistensa olalla, suut auki. Toiset valvovat, tai hyssyttelevät vauvaa. Lentoemännät juttelevat hiljaa omassa kopperossaan. On hämärää, vähän pysähtynyttä ja kaikkea verhoaa lentokoneen rauhoittava taustahumina. Pikkuhiljaa alkaa tapahtua. Valot sytytetään, aamiaiskärryt kolisevat käytävällä, jonotetaan hammaspesulle.
Iskee pieni paniikki. Voi ei, nytkö ollaan jo perillä? Tämä elokuva on vielä kesken, enkä ehtinyt edes koskea kirjaan!!
Ah ja voi, pitkät lennot ovat kyllä ihania. Sen sijaan niiden jälkeistä olotilaa en rakasta: en piinaavaa väsymystä ja päänsärkyä, pöllähtänyttä olemusta enkä varsinkaan sitä, että rentouttava välitila ja toimettomuus ovat takana, ja pitäisi yhtäkkiä olla taas skarppina ja valmiina toimintaan. Mutta se ei estä sitä, etteikö itse lentämisestä voisi nauttia.
Entäpä sinä – kärsitkö vai nautitko pitkillä lennoilla? Miksi?
Ps. Jos pitkä lento ahdistaa jo ajatuksena, lue tästä, minne lähelle voisit seuraavaksi mennä.