Näin mielenkiintoisen minivideon siitä, miten pitkä lento vaikuttaa kroppaamme. Moni siinä mainittu asia oli tietysti ihan tuttua, mutta oli siinä yllättäviäkin asioita. Ja lisää yllätyksiä löysin, kun hankin lisätietoa.
Näin meille siis etenkin kaukolennoilla käy:
1. Kärsimme nestehukasta
”Jo kolmen tunnin lennolla keho voi menettää jopa puolitoista litraa nesteitä”, kerrottiin videossa.
Sisätilojen ihanteellinen kosteusprosentti on noin 45, mutta lentokoneen matkustamossa se on 12 prosentin luokkaa, tai vaikka kuusikin, selvisi googlettamalla. Ilma on kuivaa kuin hiekka-aavikolla – ja sen huomaa, eikö vaan? Koko ajan on jano. Silmät kuivuvat, nenän limakalvot kuivuvat, iho kuivuu. En koskaan nouse koneeseen ilman täysinäistä vesipulloa ja huulirasvaa.
Mieheni ei uskalla juoda juuri mitään, koska muuten pitää ravata koko ajan vessaan. Minä lipitän vettä senkin edestä, välillä myös hänen vetensä. Vähintään desi pitäisi juoda tunnissa, niin suositellaan.
2. Paisumme
”Ilmanpaineen vaihtelu aiheuttaa turvotusta, vatsakipuja ja ilmavaivoja”, todettiin videossa seuraavaksi.
Kysyin Googlelta, mitä se käytännössä tarkoittaa, ja se vastasi: Ilmanpaineen laskiessa kaasujen, ja tässä tapauksessa suolistokaasujen, tilavuus kasvaa. Vatsa turpoaa, koska siellä on enemmän ilmaa.
Ilmavaivat lennolla eivät todellakaan ole harvinainen vaiva. Tätä googlettaessani törmäsin myös ”mielenkiintoiseen” faktaan. Sen mukaan lentokoneen istuin suodattaa hajuista noin puolet. Sen sijaan bisnesluokka haisee enemmän, sillä nahkapenkit eivät ime tuoksuja…
3. Kärsimme happivajeesta
”Matkustamon ilmanpaine on noin 75% normaalista. Se voi aiheuttaa pääkipua.”
Happivaje voi aiheuttaa myös huimausta ja uupumusta. Tässäkö syy siihen, miksi ainakin minua väsyttää lentokoneessa aina ja pääkin tulee herkästi kipeäksi?
Ehkä ei kuitenkaan, tai ainakaan pelkästään. Lisäselvitys paljasti, että ilmanpaine on matkustamossa lennon aikana samaa tasoa kuin 1500–1800 metrin (tai maksimissaan 2400 metrin) korkeudella. Netissä olevan Duodecim Terveyskirjaston mukaan merenpinnan tasolla asuva ihminen saa hapenpuuteoireita vasta noustessaan yli kolmen kilometrin korkeuteen.
Lentokoneessa paine kuitenkin muuttuu nousun ja laskun aikana nopeasti. Eiköhän meille kaikille ole tuttua lukkiutuvat korvat tai paineentunne poskionteloissa, varsinkin lapsena ja flunssaisena.
Väsymyksen ja pääkivun taustalla lienee kuitenkin myös se, että olen nukkunut ennen matkaa huonosti, joutunut heräämään liian aikaisin ja/tai juonut sittenkin liian vähän.
4. Olemme bakteerien piirittämiä
”Lentäessä flunssaan sairastuminen on sata kertaa todennäköisempää, sillä puolet lentokoneen ilmasta on kierrätettyä”, väitettiin videossa.
Todellisuudessa asia ei taida olla ihan näin yksinkertainen. Lentokoneiden sisäilmasta puolet todellakin on kierrätettyä, mutta ei sen silti pitäisi olla kovin huonoa. Kierrätetty ilma johdetaan tehokkaiden suodattimien kautta, jotka steriloivat ja poistavat taudinaiheuttajia. Lentokoneiden ilma on itse asiassa testattu korkealaatuisemmaksi kuin monien toimistorakennusten ilma, kertoo Terveyskirjasto.
Tuntuu kuitenkin, että pitkään lentokoneessa oleilun jälkeen iskee usein flunssa. Onko se vain kuvittelua vai mistä se johtuu?
Syynä voivat olla ympärillä pärskivät kanssamatkustajat, joiden mikrobit voivat olla mistä päin maailmaa tahansa – enkä ole niille vastustuskykyinen. Nestehukkakin voi heikentää kehon puolustusmekanismeja pöpöjä vastaan, jolloin sairastuu herkemmin. Ja bakteereita on ilman lisäksi kaikkialla, mihin kosketellaan – tutkimusten mukaan erityisesti tarjotinpöydillä.
5. Kuulemme ja maistamme tavallista huonommin
”Ilmanpaineen vaihteluiden vuoksi joka kolmas makunystyrä turtuu ja kuuleminen voi vaikeutua.”
Tästä ei mikään lähde tunnu olevan eri mieltä, enkä minäkään. Kippaan aina lentokoneruokaan pussillisen pippuria. Tuntuu myös, että lentokoneessa pitää miltei huutaa, että vieruskaveri kuulee, käytävällä seisovasta lentoemännästä puhumattakaan – tosin luulin, että siihen on syynä lähinnä kova taustamöly.
6. Veremme pakkautuu jalkoihin
”Pitkään istuminen ja liikkumisen puute saa veren pakkautumaan jalkoihin. Tämä voi lisätä laskimotulpan riskiä.”
Yli parin tunnin lennolle en lähde ilman lentosukkia tai -sukkahousuja. Kiehnään istuimessani mahdollisimman paljon, eli ainakin koetan vaihdella asentoa, vaikka se monissa ahtaissa koneissa aika mahdottomaksi onkin tehty. Ja juon niin paljon, että on juostava vessassa. Enempään en pysty.
7. Altistumme avaruussäteilylle
”Seitsemän tunnin lentomatkan säteilymäärä vastaa röntgenkuvausta.”
No sehän kuulostaa pelottavalta!?
Terveyskirjasto lohduttaa kuitenkin näin: ”Lennonaikainen ylimääräinen säteilyannos on vähäinen verrattuna vuotuiseen maanpinnalla saatuun annokseen, eikä sillä ole terveydellistä haittaa.” Tätä todisteltiin sillä, että maanpinnalla jokaisen suomalaisen vuotuinen luonnonsäteilyannos on noin 4 000 mikrosievertiä. Samoissa yksiköissä mitattuna säteilyannos Helsinki–Rooma -lennolla on 3 ja Helsinki–New York -lennolla 50.
Selvä, sovitaan näin. Tästä asiasta en ainakaan nykyisellä lentomäärälläni aio ahdistua.
Ps. Pitkät lennot ovat minusta itse asiassa aika ihania – lue täältä, miksi.