Muistatko lapsuuden ystäväkirjat, joihin rustattiin lempileffat, silmien värit ja hartaimmat toiveet? Täytin juuri yhden sellaisen, tosin kuvitellun, ja matkailullisessa hengessä:
15 vuotta sitten minä... olin pikkubudjetin masokistimatkailija, jolle penninvenyttäminen oli matkailun suurin sisältö ja joka suostui nukkumaan juna-aseman lattialla, pikkuauton takarontissa ja samassa huoneessa rottaperheen kanssa. Aikanaan kuvioihin tulivat mukaan lapset, vastuuntunne – ja mukavuudenhalu. (Nyt mietin, oliko se 15 vuoden takainen minä oikeasti minä?)
Inhoan... kylmää suihkua.
En voi elää ilman... lämmintä suihkua.
Jos minä olisin matkakohde olisin... mieluiten huolettoman oloinen Välimeren saari, jossa on ihania rantoja ja kauniita maisemia, jossa ei tapahdu koskaan mitään kovin jännittävää, vaan elämänmeno on rauhallista ja harmonista, ja useimmiten aurinkoista ja lämmintä. Olisin vaikkapa Menorca.
Olen... ennakkoluuloton maistelija, kunhan maistelulla ei tarkoiteta toukkia, hyönteisiä tai muita ötököitä, eikä nilviäisiä, raakaa kalaa, sisäelimiä ynnä muuta epämiellyttävää. Ennakkoluuloton maistelija herää minussa herkimmin silloin, kun eteeni tuodaan viinejä (ei port- eikä madeira-) ja (tummia belgialaisia) laatusuklaita (esimerkiksi Bryggen lumoavissa suklaapuodeissa).
Paras ominaisuuteni... taito vältellä vaaroja ja seikkailullisia tilanteita, kuten SUP-laudalla melomista, hevosen lähelle menemistä ja pimeällä liikkumista.
Suurin heikkouteni... italialainen jäätelö. Mutta jos tällä tarkoitetaan henkilökohtaista ominaisuutta, niin siinä tapauksessa tinkaamistaitojen täydellinen puute (mikä on suuressa ristiriidassa säästäväisen luonteeni kanssa).
Suurin haasteeni... on saada matkakampaus pysymään ojennuksessa.
Mottoni... hidas matkailu, slow travel, on aina paikallaan, muodikasta ja coolia. Parasta hidasta matkailua on paikallisen elämänmenon perinpohjainen tarkkailu katukahvilasta, joka sijaitsee jossakin aurinkoisessa ja mukavassa paikassa kuten torin kupeessa idyllisessä provencelaiskylässä tai roomalaisen piazzan laidalla (mikä on tietysti puhtaasti teoreettista, koska en koskaan raaskisi tilata kahvia roomalaisen piazzan hinnoilla).
Mieluiten... en shoppaile.
Tykkään... matkailullisista yllätyksistä, kunhan ylläri tarkoittaa jotain oikein mieluisaa ja siitä on informoitu hyvissä ajoin etukäteen.
Pelkään... rapuja, jotka vaanivat varpaita hiekkarannoilla ja liian lähelle pyrkivän tukaanin suurta nokkaa sekä erinäisiä muita turvallisuuttani uhkaavia tilanteita.
Isona minä... opettelen tinkaamaan, tippaamaan (ilman että sydäntä raastaa) ja tykkäämään museoista.
