Portugaliin kuuluvalla Madeiran saarella jylhät vuoret, subtrooppinen vehreys ja ääretön meri ovat aina lähellä.
Juuri tämän vuoksi monet Madeiraan ihastuvat: tuliperäinen saari on jylhän vuoristoinen ja monin paikoin uhkea vehreä. Tasamaata on vain kapeilla rantakaistaleilla. Maisemat ovat komeat, huikeat, suurenmoiset.
Jos pidät luonnossa liikkumisesta ja liki ikuisesta kevätsäästä, Madeira voi olla nappivalinta. Saari on kuuluisa patikkareiteistään, jotka seurailevat kastelukanavia, levadoja. Reittejä on valtavasti – kaiken pituisia ja tasoisia. Joillekin reiteille kannattaa mennä oppaan kanssa, toisille voi hyvin lähteä omin päin.
Levadakävelyistä nauttiakseen ei tarvitse olla huippukunnossa eikä muutenkaan sporttinen: pienikin retki palkitsee upeilla maisemilla. Ribeiro Frion kylästä lähtevä noin kolmen kilometrin edestakainen metsätie Balcõesin näköalapaikalle sopii pienillekin jaloille.
Auton vuokraus kannattaa! Hienoja näköalapaikkoja on eri puolilla saarta. Camara de Lobos -kylän kupeessa säväyttävät Cabo Girãon pystysuorat, lähes 600-metriset mereen tippuvat jyrkänteet. Saaren sisäosien mahtavuutta voi ihailla saaren kolmanneksi korkeimmalta huipulta, 1800 metriin venyvältä Pico do Arieirolta, jonne vie autotie. Avarasta maisemasta törröttävät harmaanruskeat vuorenhuiput, joiden ympärillä on vain pilvien pumpulia ja horisonttiin jatkuvaa Atlanttia.
Saaren sisäosissa on myös Fanalin harvinainen laakerilehto. Sen sammalen peittämät, matalat ja käkkyräiset puut ovat kuin sadusta – ja tiputtelevat pisaroita kulkijan niskaan.
Madeiraa voi katsella myös maan uumenista. Cuevas de São Vicenten tulivuorikeskuksessa mennään opastetulle kävelykierrokselle kiehtoviin, maanalaisiin laavatunneleihin.
Värikkäät kalastuspaatit keinahtelevat suojaisessa satamapoukamassa. Rannan puutelineissä tuulenvire heiluttelee keppien varaan pingotettuja, kuivumaan ripustettuja kaloja. Ne näyttävät lepakoilta siivet selällään. Kalastaja häärii kalojen ympärillä, kääntelee niitä paremmin kohti aurinkoa ja murahtelee itsekseen.
Tällaista on saaren etelärannikolla, vartin automatkan päässä Funchalista sijaitsevassa Câmara de Lobosissa. Kylä on Madeiran köyhimpiä, mutta myös herttaisimpia ja kuvauksellisimpia. Talorykelmä kaartuu rinteessä poukaman takana kuin katsomo. Yläpuolella levittyvät banaaniviljelmät. Nukkavierujen sivukujien tunnelma voisi olla vuosikymmenten takaa.
Keskustan kaduilla on arkena tyhjää, vain miesjoukko lätkii korttia pääkadun penkillä. Vieri vieressä on tummanpuhuvia baareja. Nuoret pääkaupunkilaiset tulevat niihin viikonloppuisin litkimään caipirinhaa ja ponchaa.
Kun ajelee rannikkoa pitkin kolmisen varttia lähteen, löytyy lopulta vieläkin rauhallisempi Jardim do Mar. Kylässä on todella kapeita kävelykujia, pikkuruisia viinitarhoja talojen keskellä ja kirkko, jonka kellot pitävät ajantajun tallella. Uskonnolliset kaakelikuvat koristavat talojen ja muurien seiniä. Rantakadulla on betonitasanne, jossa otetaan aurinkoa ja laituri, josta pääsee uimaan.
Juuri muuta kylässä ei ole, paitsi muutamia ruokapaikkoja, kuten Hotel Jardim do Marin ravintola, jonka ulkoterassilta avautuvat avarat, rauhoittavat merinäköalat.
Madeiralla ei ole tapana ruoan kanssa turhia kikkailla. Se on simppeliä, mutta todella hyvää. Tuoreet tonnikalapihvit ovat meheviä ja huokeita. Hyvää on myös vaalealihainen espada eli mustahuotrakala, sekä pienet tähdenmuotoiset lapas-simpukat, jotka tarjoillaan kuumalta pannulta alkuruoaksi.
Lihanystävän on liki pakko maistaa avotulella grillattua naudanlihavarrasta, espetadaa. Niillä herkutellaan juhlissa ja piknikeillä, mutta myös tietyissä ravintoloissa.
Kalan ja lihan kaveriksi lautaselle laitetaan paistettua banaania, passionhedelmäkastiketta tai milho fritoa, maissitärkkelyksestä tehtyjä kuutioita. Leipänä tarjotaan usein valkosipulivoilla ryyditettyä lämmintä leipää, bolo do caco. Nam ja nam.
Ruoka on loistava tekosyy tutustua vanhoihin maataloihin tai herraskartanoihin, quintas, tehtyihin hotelliravintoloihin. Ne sijaitsevat luonnonkauniilla paikoilla meren lähellä, kalliojyrkänteiden päällä tai kukkuloilla. Monilla hotelleilla on ympärillään viljelysmaita tai puutarhoja.
Pohjoisrannikolla oleva Quinta do Furao löytyy viiniköynnösten keskeltä. Ravintolan terassilta näkyy jyrkkiin, vehreisiin rinteisiin. Alkuruuaksi voi ottaa vihanneskeittoa, pääruoaksi lammasta ja jälkiruuaksi ananaskastikkeella höystettyjä lettuja. Hotellin viinikellarissa voi maistella omien viljelysten satoa.
Madeiralla ei kannata haaveilla perinteisestä rantalomasta; saarella on vain muutama pieni hiekka- tai kivikkoranta. Niistä ehkä kaunein on tummasta laavahiekasta muodostunut Prainhan pieni luonnonranta lähellä saaren itäisintä kärkeä, Ponta de São Lourençoa. Niemessä kannattaa käydä myös ihmettelemässä karunkauniita, kivikkoisia maisemia, jotka poikkeavat tyystin muun saaren vehreydestä.
Rantojen sijasta on sen sijaan meren äärelle rakennettuja merivesialtaita ja -uimaloita. Pääkaupungissa Funchalissa niitä on useita, kuten Club Naval do Funchal, Ponta Gorda ja vastikään uudistettu Complexo Balnear do Lido. Perinteisin ja tunnelmallisin on Doca do Cavacas. Sieltä voi kävellä pientä tunnelia pitkin Praia Formosalle, kilometrin pituiselle kivikkorannalle.
Madeiran komein uimala sijaitsee pohjoisrannikolla Porto Monizissa. Siellä uiskennellaan kuvauksellisissa laava-altaissa, joita reunustavat rosoiset laavapatsaat. Kovalla merenkäynnillä aallot lyövät kaaressa lisää vettä altaaseen.
PS. Lähin pitkä hieno hiekkaranta löytyy Porto Santon naapurisaarelta. Sinne pääsee Funchalin satamasta lähtevällä Porto Santo Linen laivalla, yhdensuuntainen matka kestää reilut kaksi tuntia.
Pysy mukana kyydissä!
Seuraa Explorasia Facebookissa - helpoin tapa päästä lomafiilikseen.