Jos et osaa päättää, mennäkö vuorille vai meren rannalle, Montenegro on nappivalinta. Pienessä Balkanin maassa houkuttelevat myös vanhat kaupungit, luonto ja aivan mahtavat maisemat – sekä miellyttävä sää ja kohtuullinen hintataso.
Rantoja, baareja ja ihmisvilinää. Jos yhdistelmä houkuttelee, kannattaa mennä Budvaan. Se on Montenegron suosituin ja trendikkäin rantakohde, johon etenkin nuoret menevät kesällä bilettämään. Baareja ja ravintoloita on paljon ja joka paikassa, ja musiikki pauhaa.
Keskikesällä on todella ahdasta, mutta heinä–elokuun huippusesongin ulkopuolella tunnelma on huomattavasti rauhallisempi. Silloin on leppoisaa oleilla rantakadun ravintoloissa, ja kuljeksia soman vanhanakaupungin autottomilla kujilla, muurien sisällä ja niiden päällä.
Mukiinmeneviä rantoja on useampia; Budvan edustalla, vanhankaupungin muurien kupeessa ja kauneimmat vähän kauempana. Parissa minuutissa kävelee kalliorinteiden rajaamille Mogren Beacheille, joita yhdistää tunneli. Pitkälle Jaz Beachille pääsee bussilla. Veneet vievät lähisaaren rannalle.
Kaunein näkymä Budvaan avautuu tyylikkään Avala Resort -hotellin uima-altaalta, tai kahvila-baarista, jonne voi poiketa lasilliselle.
Vuonomaisen jylhällä Kotorinlahdella ovat ylivoimaisesti maan komeimmat maisemat – ja ne ovat niin kauniit, että riittäisivät yksinkin syyksi matkata Montenegroon. Jyrkät vuoret nousevat auringossa välkehtivästä, syvänsinisestä Adrianmerestä. Niiden väliin mahtuu rantaa nuoleva kapea autotie, sypressejä ja palmuja, pikkupaikkakuntia ja lomakoteja sekä muutamia pieniä pikkukivirantoja. Laitureilla otetaan aurinkoa ja rantakiviltä pulahdetaan uimaan.
Nimestään huolimatta Kotorinlahdella ei ole yhtä lahtea, vaan vuoret ovat jakaneet ne useiksi pienemmiksi lahdelmiksi. Tunnelma säilyy keskikesälläkin yllättävän leppoisana ja viihtyisänä – isot hotellit ja hiekkarannat puuttuvat.
Idylliseen Perastin kylään kannattaa pysähtyä. Sen vanhat venetsialaistyyliset rakennukset ovat poikkeuksellisen komeita. Siellä on myös viihtyisiä rantaravintoloita ja veneellä pääsee muutamassa minuutissa pikkuruiselle lähisaarelle, jossa on kaunis kirkko.
Kotorinlahden kainalossa on Montenegron somin kaupunki, muurien ympäröimä Kotor. Vanhakaupunki on pieni ja autoilta suljettu – ja täynnä sokkeloisia kujia ja pieniä aukioita, kahviloita ja ravintoloita, vanhoja palatseja, kirkkoja ja koteja, kissoja ja ihmisiä. Aikaisin aamulla ja myöhään illalla Kotorissa on tunnelmallisen rauhallista, mutta muuten kesäpäivänä on aika vilinä: turistibussit tuovat ryhmiä toisensa perään.
Muurien ulkopuolella, pääportin kupeessa, on aamupäivisin ruokatori, jossa pientuottajat ja viljelijät myyvät juustoja, ilmakuivattua kinkkua, oliiveja sekä hedelmiä, kuten pulleiksi paisuneita aprikooseja ja viikunoita.
Kannattaa kivuta myös kaupungin takana, jyrkässä rinteessä olevalle linnoitukselle: maisemat ovat satumaiset.
Jos kaipaat glamouria elämääsi, piipahda trendikkäässä ja ylellisessä Porto Montenegrossa. Tivatin kaupungin satama-alue on kuin pieni kylä, jonka muodostavat lomahuoneistot ja Regent-hotelli, tyylikkäät ravintolat sekä putiikit, joissa myydään vaatteita, asusteita ja veneitä. Nähtävyytenä ovat huviloiden kokoiset mega- ja superjahdit sekä mahtavat purjeveneet ympäri Eurooppaa ja maailmaa.
Niitä voi ihailla rantakadulta ja ravintoloista. Kannattaa poiketa myös jätskille rantakadun Moritz Eisiin – itse tehdyt luomujäätelöt ovat herkkua.
Voit kokea Montenegron hienot maisemat myös kumiveneen tai kajakin kyydistä, Tarajoen kanjonissa Durmitorin kansallispuistossa. Ympärillä nousevat paikoin yli kilometrin korkuiset, puiden reunustamat vuortenjyrkänteet.
Parin tunnin koskenlasku kumiveneellä on hieno elämys, mutta pitempiäkin retkiäkin järjestetään. Huikean kirkasvetisessä (ja kylmässä) joessa on vuolaammin virtaavia, kuohuvia koskipaikkoja, mutta vauhdikkainta meno on huhti–toukokuussa, kun vettä on vuolaasti.
Jos haluat pysyä kuivana ja kuivalla maalla, rotkomaisemia voi ihailla Budečevica and Trešnjica -kylien välissä sijaitsevalta kuvaukselliselta sillalta, Durdevica Tara Bridge. Sen päältä on 170 metrin pudotus jokeen.
Montenegron rannikkoseudulla on kesällä paljon väkeä ja ruuhkiakin, mutta Rijeka Crnojevićan kylässä on silloinkin rauha maassa. Vaatimaton pikkukylä on piiloutunut joen varrelle vuorten notkoon. Pääkaupunkiin johtavalta päätieltä on kylään vain vartin koukkaus, mutta ilmapiiri on syrjäinen, seisahtunut ja unelias. Juuri siksi kylään kannattaa poiketa.
Joen vierellä on asuintaloja ja niiden joukossa pari ravintolaa, joissa tarjotaan makeanveden kalaa. Ravintoloista hehkutetuin on Stari Most, jonne ei välttämättä pääse ilman varausta, mutta naapuristakin saa herkullista taimenta (ankerias ja karppi kannattaa sen sijaan ehkä sivuuttaa).
Rannalla päivystävät veneiden omistajat – tunnin veneretki vie pitkin kapeaa, tyyntä joenuomaa sydänvihreisiin maisemiin. Joen laidoilta nousevat metsäiset rinteet ja veden pintaa peittävät lumpeenlehtien matot. Mustankiiltävät merimetsot kuivattelevat siipiään rantakivillä ja puunkarahkoilla. Harmaahaikarat astelevat kaislikossa.
Rijeka Crnojevićan kylästä on enää lyhyt matka kansallispuistoon ja Skutarijärvelle, ja vajaassa tunnissa pääsee sen pieneen keskukseen, Virpazariin. Kylä on pieni, mutta päiväsaikaan vireä, sillä sieltä lähdetään vene- ja kanoottiretkille järvelle.
Osittain Albanian puolelle ulottuva, vehreiden kukkuloiden rajaama Skutari on Balkanin suurin järvi ja Euroopan tärkeimpiä vesilintujen pesintäseutuja. Hyvällä tuurilla voit nähdä uhanalaisia Dalmatian pelikaaneja. Huomattavasti helpompi on seurailla merimetsoja, haikaroita ja kalastajia.
Virpazarissa ei ole mitään erityistä nähtävää, mutta siellä on leppoisaa. Ravintoloita on muutama, ja kukkulalla kylän takana on pieni linnake. Jos ajelee järveä myötäilevää tietä edemmäs, tulee vastaan maaseututaloja, joiden pihapiireissä myydään kotitekoista viiniä ja hedelmäbrandya, rakijaa.
Sveti Stefan on lumoava. Pengertiellä mantereeseen yhdistetyllä minisaarella asuivat kauan sitten kalastajat perheineen. Vanhat asuintalot ja muut rakennukset on sittemmin kunnostettu ja nyt ne toimivat ylellisen Aman-ketjun hotellina. Kujat ja polut vievät hotellin uima-altaille ja ravintoloihin sekä vanhoihin kappeleihin.
Saaren rauhasta pääsevät nauttimaan vain hotellin asiakkaat – sekä hiljaisina aikoina myös ravintolaan pöytävarauksen tehneet muut ruokailijat. Sveti Stefania voi ihailla myös julkiselta uimarannalta saaren vierestä, tai hotellin mukavilta yksityisrannoilta, joihin pääsevät päivämaksua vastaan muutkin kuin hotellin asiakkaat.
Vaikuttavinta Ostrogin luostarikirkossa on sen sijainti, ja etenkin kauempaa katseltuna. Valkoinen pyhättö on upotettu vuorenseinämän syvennykseen, miltei kilometrin korkeudelle. Välillä se katoaa pilviin.
Lähempänä erottuvat useat pikkukirkot, muut rakennukset ja jonot – 1600-luvulla perustettu luostari on maan pyhin paikka ja todella suosittu; vilkkaina päivinä jono vanhaan luolakappeliin on pitkä ja mateleva. Sisälle mahtuu vain muutama ihminen kerrallaan. Siellä on hämärää ja mystistä. Freskot on maalattu tuohusten savuista tummuneisiin kallioseinämiin.
Kirkkaammat ja puhtaammat freskot koristavat toista pientä luolakirkkoa. Kellotornin viereltä avautuvat hienot näkymät vehreään laaksoon ja vuorille. Erityisen tunnelmallinen paikka on matkamuistopuodin vieressä oleva huone, jossa tuoksuvat sadat mehiläisvahatuohukset.
Tämä maisemaelämys alkaa jo matkalla kohteeseen, mikäli lähdet vuorille Kotorin kupeesta. Mitä korkeammalle rinnetietä mutkittelet, sitä upeammiksi muuttuvat Kotorinlahdelle avautuvat näkymät.
Sisämaassa tie vie Lovćen kansallispuistoon. Omakotitalojen pihamailla ja tienvarsikojuissa kaupataan ilmakuivattua kinkkua ja juustoa, josta seutu on kuuluisa. Lopulta tie kipuaa Lovcén-vuorelle, jota venetsialaiset kutsuivat Mustaksi vuoreksi – Monte Negroksi – josta koko maa sai nimensä. Yhdelle sen huipuista, 1600 metrin korkeudelle, on tehty maan suurimman sankarin, ruhtinaspiispa Njegošin viimeinen leposija.
Sinne on parkkipaikalta vielä 461 portaan nousu, pieni urakka, vaikka ilma onkin paljon viileämpää kuin meren tasalla. Graniittiveistoksilla koristettu mausoleumi on monumentaalisen komea, mutta parasta ovat maisemat. Yksinäiseltä tuulen tuivertamalta vuorenharjanteelta näkyy niin merelle kuin sisämaan järvelle.
Montenegron ilmasto on välimerellinen. Kesällä on lämmintä tai kuumaa, talvet ovat leutoja. Vuoristossa on selvästi kylmempää; sinne kannattaa kesälläkin ottaa mukaan lämmintä ja tuulenpitävää vaatetta. Sateisinta on marras- ja joulukuussa.
Montenegron hintataso on eurooppalaisittain melko edullinen, tosin rannikolla on sisämaata kalliimpaa. Heinä–elokuu on matkailun huippusesonkia rantakohteissa, hotellit ovat kalliita, ja ne kannattaa varata hyvissä ajoin. Kohtuuhintaisia asuntoja löytyy paljon.
Montenegron lentokenttä sijaitsee pääkaupungin Podgorican tuntumassa, mutta matkailijalle kätevämpi on Kroatian Dubrovnik. Dubrovnikin lentokentältä on Montenegroon alle 20 kilometriä ja rajan ylitys on sujuvaa.
· Montenegro on Euroopan pienimpiä ja välimatkat ovat lyhyitä; pohjoisesta etelään johtava rannikkotie on reilut sata kilometriä, ja esimerkiksi Ostrogin luostarissa tai Skutarijärvellä voi poiketa rannikolta myös päiväseltään. Vuoristotiet ovat mutkaisia ja hitaita. Maata voi kierrellä vuokra-autolla, bussilla tai järjestetyillä retkillä.
· Englantia puhutaan vaihtelevasti; rannikon tasokkaissa hotelleissa ja ravintoloissa hyvin, sisämaassa ei välttämättä sanaakaan. Maan oma kieli on serbian murteeksi luokiteltu montenegro.
Pysy mukana kyydissä!
Seuraa Explorasia Facebookissa - helpoin tapa päästä lomafiilikseen.