Menorcan saari Espanjan Baleaareilla on tehty hidastelusta ja nautiskelusta, rauhasta ja koskemattomista luontomaisemista. Mitä siellä kannattaa tehdä ja kokea?
Aamunkajo värjää askelten alla rapisevan, mustanpuhuvan kallioniemekkeen vaaleanpunaiseksi. Niemen päässä, Menorcan koillisnupissa, katselee yksinäinen majakka kohti Välimerta ja päivän heräämistä; juuri täällä se herää aikaisemmin kuin muualla Espanjassa. Pensastupsujen kätköissä kujertavat pikkulinnut, muuten on ihan hiljaista. Missään muualla saarella ei näytä tältä; näin kuumaisen karulta ja synkeältä – ja silti kauniilta.
Päivästä ei voi tulla kuin hyvä tai erinomainen, kun saa natustella aamukahvin kanssa spiraalin muotoon pyöräytetyn, vasta leivotun ja tomusokerilla hunnutetun ensaimada-pullan.
Pieniä ensaimadoja saa kahviloista ja isoja, tuliaisversioita, leipomoista ja gourmet-puodeista. Espanjalaiset ostavat niitä pinon saarelta mukaansa. Pullien täytteenä on makeaa kurpitsamarmeladia, vaniljakreemiä tai suklaata.
Ciutadellan vanhankaupungin ytimessä, autoilta suljetun kujasokkelon keskellä, on valkovihreä kalatori, joka on ulkoa kuin huvimaja. Vieressä on kojuja, joissa myydään saaren makkaroita, juustoja, vihanneksia ja hedelmiä. Ja sitten on ulkoilmakahviloita, jotka ovat aamupäivisin täynnä paikallisia, puheensorinaa, naurua ja sellaista tunnelmaa, että on ihan pakko änkeytyä mukaan.
Saaren keskellä komeileva, 340 metriin kohoava Monte Toron kukkula tuntuu miltei vuorelta tasaisella saarella. Ylös näköalapaikalle, pienelle luostarikirkolle ja kahvilaan pääsee autolla. Hienointa ovat näköalat yli koko saaren ja kirkkaana päivänä naapurisaarelle Mallorcalle asti.
Menorca on Unescon biosfäärialuetta monipuolisen luonnonmaisemansa ja poikkeuksellisen lajikirjon vuoksi, ja Es Graun seutu on sen sydänmaata. Valkoisesta rantakylästä on helppo lähteä patikoimaan heti sen kupeesta alkavaan S’Albufera des Graun luonnonpuistoon; voi astella joko lyhyitä ja helppokulkuisia polkuja pitkin lintujen pesintäpaikoille kosteikkoon, tai lähteä merta seurailevalle reitille, joka on osa koko saaren kiertävästä Camí dels Cavalls -polusta. Maisemat ovat mahtavat. Välillä polku kohoaa ylös mäen rinnettä, välillä laskee sen toista kylkeä alas. Ylhäältä avautuvat näkymät pensastupsujen ja heinämättäiden koristamiin kukkuloihin sekä lahdelmien pirstomaan rantaviivaan, johon ihmiskäsi ei ole kajonnut.
Paprikaa, tomaattia, valkosipulia… sekä Menorcan lähivesiltä pyydettyä piikkihummeria – saaren himoituin ruokaherkku, hummerikeitto, kypsyy hitaasti ja se nautitaan ajan kanssa. Parhaimmillaan ruoka on Fornellsin viehkeässä rantakylässä pohjoisrannikolla, jossa se on alun perin kehitelty. Saa siellä toki muutakin syödä – vaikkapa grillattua kalaa tai merenelävistä tehtyä paellaa.
Huvivenesatamaa reunustavalla kadulla on monia perinteikkäitä ravintoloita, pieni Sa Llagosta (Carrer de Gabriel Gelabert 12) on yksi parhaista.
Kun rannan nimenä on Cala en Turqueta, Turkoosi poukama, sen täytyy olla erityisen lumoava. Ja niinhän se onkin. Parkkipaikalta on noin vartin kävelymatka matalien kallioiden ja pinjamäntyjen reunustamaan pehmeään, valkohiekkaiseen poukamaan. Välimeri on siellä turkoosia, kirkasta ja tyyntä kuin uima-altaassa. Ainuttakaan rakennusta ei rannalla ole, eikä palveluita. Yksikään moottori ei pärise. Idyllisimmillään paikka on silloin, kun vilkkaat keskikesän päivät ovat takana ja rauha on koskematon.
Menorcalla on tehty nahkakenkiä jo yli sata vuotta, ja niiden valmistus on yhä saaren pääelinkeinoja.
Pretty Ballerinas -ballerinakengät ovat jo monivuotinen hitti – niitä saa lukemattomissa väreissä ja kuoseissa, ja alennuksella Mascarón tehtaanmyymälästä Ferreriesin kylästä. Mutta vielä huomattavasti suurempi hitti ovat yksinkertaiset, kumipohjaiset nahkasandaalit, avarcat, jollaisilla saarella ovat astelleet jo entisaikojen maanviljelijät – ja nykyään kulkevat kaikki naiset ja miehet, aikuiset ja lapset. Avarcat ovat ikimuodikkaat, niitä saa miltei jokaisesta saaren kenkäkaupasta ja ne jalassa voi mennä Menorcalla ihan joka paikkaan.
Binifadetin viinitilalla leijuu ikuisen sunnuntaipäivän tunnelma. ”Merluzo on kepeää kuin kesäpäivä”, oppaana toimiva Silvia luonnehtii raikasta valkoviiniä, joka pullotetaan ilman kypsytystä. Sitä ja paria muuta tilan viiniä tarjotaan maistiaisiksi viljelmille ja moderneihin kellaritiloihin vievän vierailukierroksen päätteeksi. Niitä voi maistella myös tilan rennon tyylikkäässä viinibaarissa tai ravintolassa, ja ostaa mukaan pienestä puodista. Viininviljely tekee Menorcalla hiljalleen uutta tulemista yli sadan vuoden tauon jälkeen. Binifadet on seitsemästä viinitilasta suurin ja tunnetuin. Silti toiminta on pienimuotoista, kuten Menorcalle tietysti sopii.
Menorcan pääkaupungin Maón monta kilometriä jatkuva kapea, luonnon muovaama satamalahti on houkutteleva aina, mutta erityisen mukava kahdella tavalla. Jos lähtee ajelulle lasipohjeveneellä, näkee parhaiten rantakadun värikkäät talot, vastarannan huvilat ja pienet kalliosaaret, joissa ovat vanhojen karanteenisairaaloiden rauniot. Avomeren suulla poseeraavat saarta muinoin hallinneiden brittien rakennuttamat linnoitukset.
Entäpä se toinen tapa? Se tarkoittaa käyskentelyä rantakadulla illalla, tarpeeksi myöhään, jolloin auringon terä alkaa taittua ja ravintolat avautua. Päivän merellä viettäneet purjeveneet ja kalastuspaatit lipuvat satamaan. Minneköhän istahtaisi?
Istahda vaikka Sa Taverna de’s Portiin – sieltä saa sataman parhaat tapakset. Muista maistaa pinaattimunakasta!
Jos haluat herkutella pitkän kaavan mukaan, La Minerva on hyvä valinta. Sen terassi on nostettu laiturille meren päälle ja menyyllä on saaren erikoisuuksia.
Sa Taverna de’s Port, Carrer Moll de Llevant 139
La Minerva, Carrer Moll de Llevant 87, www.restaurantelaminerva.es
Maón huvivenesatama on loistava paikka siemailla lasillinen Menorcan ikiomaa kesäjuomaa, saarella tehdystä ginistä ja sitruunajuomasta – tai parhaimmillaan tuoreista sitruunoista puristetusta mehusta – sekoitettua pomadaa. Vastaavan drinkin saa Ciutadellassakin, mutta siellä se kuuluu tilata nimellä gin amb llimonada.
Poikkeuksellisen hyvää pomadaa saa Maón satamassa olevasta Can Vermut -tapasbaarista, Carrer Moll de Llevant 176.
Hetkien äärelle pysähtyminen on Menorcalla kaikki kaikessa – ja auringonlasku Menorcan luoteiskärjessä, Punta Natin majakalla, on erinomainen hetki. Musiikista huolehtivat aallot, jotka iskeytyvät rantakiviin korkeiden kalliojyrkänteiden juurella. Ei haittaa, jos mukaan on tullut kylmää juomaa ja naposteltavaa, mutta ilmankin pärjää. Tärkeintä on löytää mukava kivi takapuolen alle ja ihailla, kuinka maisema muuttuu pehmeän oranssiksi ja vaaleanpunaiseksi, ja pysyä aloillaan, tekemättä mitään, aina siihen asti, kunnes valopallosta ei näy viiruakaan.
Vaikka Menorcalle mennäänkin monesti juuri rantojen vuoksi, eivät rantakylät ole saarella parasta - ne ovat hyvin pieniä ja nopeasti nähtyjä. Pikkukaupungit ovat paljon viihtyisämpiä ja monipuolisempia, niissä on tavallista elämää vuodet ympäri. Jos haluat kokea saaren enemmän paikallisin silmin ja löytää itsellesi persoonallisen majapaikan, etsi se Ciutadellesta tai Maósta. Molemmissa on vanhoihin taloihin tehtyjä viehättäviä pikkuhotelleja, Ciutadellassa valinnanvaraa on vielä enemmän kuin Maóssa. Rannoille pääset sitten busseilla, taksilla, vuokra-autolla.
HUOM! KATTAVAN MENORCA-OPPAANI VOIT LUKEA TÄÄLTÄ.
Pysy mukana kyydissä!
Seuraa Explorasia Facebookissa - ja pääset lomafiilikseen joka päivä.