Tanskalle kuuluvilla Färsaarilla saa nauttia puhtaasta ja rauhallisesta luonnosta, ihanista maisemista ja raikkaasta meri-ilmasta. Saaristossa voi autoilla, patikoida ja käyskennellä, kuunnella hiljaisuutta ja antaa ajatusten rauhoittua.
Hurjia rantajyrkänteitä ja puuttomia viheriöitä. Kirjavia rantataloja vuonojen ja merenlahtien kainaloissa. Niityt täynnä pieniä violetteja, keltaisia ja valkoisia kukkia – kunnes lampaat pistelevät ne poskeensa.
Färsaarille voisi oikeastaan matkustaa vain yhdestä ainoasta syystä: maisemien vuoksi. Ei ole juurikaan väliä, minne päin saarilla menee; mielettömän hienolta näyttää kaikkialla. Jokainen tieosuus on maisemareitti.
Vaikka näkymät ovat periaatteessa joka suunnassa samantapaiset, ne ovat silti joka paikassa erilaiset. Samakin tie näyttää erilaiselta riippuen säästä, joka vaihtuu monta kertaa päivässä. Välillä saaret ja tiet katoavat sumuun ja pilviin, toisinaan sateenkaaret kaartuvat portteina tien yllä.
Rauhaa ja hiljaisuutta ei tarvitse Färsaarilla haeskella; niitä löytyy milloin ja mistä tahansa. Asukkaita on vain noin 50 000. Lampaita on reilusti enemmän. Suurin osa asutuksesta on keskittynyt pääkaupungin ympäristöön ja matkailijoita on vielä todella vähän. Vaikka Färsaarten suosio matkakohteena onkin nousussa, se on edelleen varsin tuntematon ja vähän vierailtu paikka.
Färsaarten 18 saarta ovat levittäytyneet Atlantille Norjan, Skotlannin ja Islannin keskivaiheille. Kööpenhaminasta lentää perille reilussa tunnissa, mutta paikan päällä tuntuu kuin olisi paljon syrjemmässä.
Mitä etäämmäs ajelee pääsaaresta, sitä hiljaisemmaksi käy. Jos suuntaa Viðoyn saarelle, kauimmaiselle, jonne autolla pääsee, ei näe juuri ketään missään.
Sadesää ei Färsaarilla haittaa: mitä sateisempi keli, sitä enemmän näkyy vesiputouksia, ja sitä vuolaampina ne kohisevat.
Komein putous on vuoristojärvestä vetensä saava Fossá. Se pauhaa päätien vieressä pääsaaren, Streymoyn, pohjoispuolella, 140 metrin matkalla kahdessa osassa. Fossá on saarten suosituimpia nähtävyyksiä, mutta ruuhkia on turha pelätä. Usein sitä saa ihailla ihan yksin.
Toinen näyttävä putous, Múlafossur, löytyy Vágarin saarelta, noin kymmenen kilometrin päässä lentokentältä. Múlafossuria kuuluu katsella näköalapaikalta läheltä parkkipaikkaa. Kallionkielekkeeltä mereen valuva putous on itsessään aika vaatimaton noro, mutta kaunis näky osana ympäröiviä jyrkänteitä ja puuttomia viheriöitä.
Färsaarten suurimmalla saarella (Streymoylla) sijaitseva pääkaupunki Tórshavn on matkailijalle ennen muuta mukava yöpaikka ja tukikohta, josta on kätevä suunnata päiväretkille muualle saaristoon. Siellä on ylivoimaisesti eniten majoitusvaihtoehtoja, ja se on saariston ainoa paikka, jossa on kunnolla ravintola- ja kahvilavalikoimaa sekä kaupunkimaista elämää. Shoppaillakin voi vähän, ainakin villa- ja ulkoiluvaatteita.
Tórshavn on söpön pieni ja viihtyisä kaiken värisine pientaloineen. Asukkaita on noin 20 000, ja kahden pienen satamalahden ympärille kasvanut keskusta tulee nopeasti tutuksi ja jokainen katu kävellyksi.
Lahtien välissä, niemekkeellä, on pieni keskiajalta juontuva vanhakaupunki; herttainen puutaloalue sijaitsee samalla paikalla, jossa viikingit kokoontuivat muinoin käräjöimään. Punaisissa taloissa, vanhoissa varastoissa, majailevat nykyään Färsaarten hallinnolliset toimistot ja virastot. Mustaksi tervatuissa asutaan. Ruskeissa taloissa on tasokkaita ravintoloita.
Vaikkei Färsaarille kannatakaan matkustaa Tórshavnin ravintoloiden ja kahviloiden vuoksi, ovat ne mainio lisä. Ruokapaikkoja on ylipäätään muualla saaristossa todella harvassa, ja monelle saarelle ja patikointipäiviin kannattaa varata evästä mukaan. Mutta Tórshavnissa saa herkutella!
Viihtyisin kahvila on ydinkeskustan vanhassa puutalossa oleva Paname Café (Vaglið 4), josta saa hyvää espressokahvia ja leivonnaisiakin löytyy. Sataman Kafe Umamista (Undir Bryggjubakka 100) saa juomien lisäksi kevyttä ruokaa, kuten leipiä, salaatteja ja keittoja.
Hyviä ravintoloita on monia. Satamakadulla on rouhean tyylikäs The Tarv -ravintola, jonka listalla on muun muassa grillattua lihaa ja merenherkkuja. Lounaslista on illallislistaa keveämpi ja huokeampi.
Parhaat ravintolat sijaitsevat kätevästi liki vieri vieressä vanhankaupungin yhdessä nurkassa, tummanruskeissa puutaloissa, joissa on ruohokatto ja valkoiset ruutuikkunat. Tuskin voisi viehättävimpiä puitteita ollakaan.
Ræst on erikoistunut hapatettuihin paikallisruokiin. Fútastovasta saa klassisia liha- ja kalaruokia, Áarstovasta lammasta ja merenantimia. Kalaravintola Barbara on kodikas ja erinomaiseksi testattu, sen sinisimpukoita ja Atlantin ahventa voi muistella haaveillen vielä jälkeenpäinkin. Nämä kaikki neljä ravintolaa ovat auki vain illalla ja niihin kannattaa tehdä pöytävaraus.
Färsaarten näteimmäksi kyläksi mainitaan usein Eysturoy-saarella oleva Gjógv. Sen punaiset, keltaiset ja mustat puutalot nököttävät kauniilla paikalla; kylän edustalla loiskuu meri ja muualla kohoavat korkeat ruohorinteet lampaineen. Polkua pitkin voi nousta jyrkän kalliorinteen päälle, jossa lintuharrastajat kyttäilevät kameroineen.
Kylän halki virtaava puro muodostaa pienen altaan, jossa lapset uittavat jalkojaan ja veneilevät tee-se-itse-veneillä ja lautoilla.
Mutta vielä hienompi kylämiljöö löytyy Saksunista, pääsaaren luoteisrannikolta. Kylää ympäröivät jyrkät nurmi- ja kalliorinteet, joilta laskettelevat alas purot ja vesiputoukset. Vieressä lepää vuorovesilaguuni.
Talot ovat vanhoja tummanpuhuvia mökkejä, joiden katoilla viheriöi ruoho. Hevoset laiduntavat niityllä pikkuruisen valkoisen kirkon vieressä.
Sympaattisin saari on pieni ja eristäytynyt Mykines. Sinne pääsee vain matkustajaveneen tai helikopterin kyydissä, eikä ihmisasukkaita ole montaakaan. Lampaita toki riittää, ja merilintuja vasta riittääkin: etenkin suulia, lokin sukuisia pikkukajavia ja hellyttäviä, kirjavanokkaisia lunneja. Niitä on satoja – osa kelluu aalloilla, osa seisoskelee jyrkänteillä pesäkolojensa tuntumassa.
Mykinesin saarelle mennään patikoimaan. Vene jättää kylän kupeeseen, jossa on rypäs omakotitaloja ja ruohokattoinen kirkko, pari vaatimatonta majapaikkaa ja kahvila, josta saa muun muassa keittoa, kahvia ja vohveleita.
Suosituin polku johtaa saaren päässä olevalle majakalle. Se nousee aluksi jyrkkää rinnettä kylän vierestä (patikointipolulle päästäkseen on ostettava lippu etukäteen netistä; moni ei sitä tiedä ja lippu tarkastetaan).
Kun pääsee mäen päälle, kulkeminen helpottuu huomattavasti – hankalasta kävelyreitistä ei ole kyse, vaikka nousuja ja laskuja onkin. Ellei jaksa tai ehdi kulkea koko matkaa majakalle asti ja takaisin, sekään ei haittaa: paluumatkalle voi kääntyä koska tahansa. Maisemat ovat mielettömän hienot – ylhäältä kukkuloiden harjanteelta näkee kauas – ja lunneja on joka paikassa, ihan polun vieressäkin.
Kahden tunnin veneretkelle Vestmannan lintukallioille ei kannata lähteä lunnien ja muiden kalliorinteillä pesivien merilintujen vuoksi: lintuja kyllä näkyy, mutta niin kaukana, ettei niitä voi tarkkailla ilman kunnollisia kiikareita.
Retkelle kannattaa sen sijaan lähteä ihailemaan maisemia. Yhtä komeita rantajyrkänteitä ei muualta löydy. Korkeimmat nousevat yli 600 metrin korkeuteen, pystysuorina seinäminä, joissa on veden uurtamia juovia ja uomia. Hieman loivemmat rinteet ovat nurmen peittämiä. Heikottaa ja hirvittää, kun katselee jyrkänteillä taituroivia lampaita. Miten ne ovat sinne edes päässeet?
Vene ohittaa rinteistä lohjenneita kivilohkareita ja veden saartamia kalliopaaseja sekä pikimustia tunneleita ja onkaloita, joihin meri menee sisälle – ja venekin niihin koloihin, joihin se vain suinkin mahtuu.
Kalsoyn saarelle pääsee autolautalla Klaksvíkista (joka on saariston toiseksi suurin paikkakunta, mutta hyvin, hyvin rauhallinen). Saarelle mennään kahdesta syystä: patikoimaan saaren nupissa olevalle majakalle tai ihmettelemään Mikladalur-kylän rantakallioilla seisovaa patsasta, hylkeennahasta kuoriutuvaa naista, johon liittyy ikivanha, kiehtova legenda. Sen mukaan
hylkeet nousevat rannalle kerran vuodessa, riisuvat nahkansa ja muuttuvat ihmisiksi yhden yön ajaksi. Eräänä yönä muuan neidoista jäi vangiksi, maanviljelijän vaimoksi. Mitä sitten tapahtui? Sen voit käydä lukemassa patsaan luona olevasta kyltistä.
Jos haluaa majakalle, on jatkettava Trøllanesin kylään asti, jonne monen ahtaan tunnelin kautta johtava tie lopulta päättyy. Sieltä noustaan jyrkkää ruohorinteen kuvetta kolmisen varttia jyrkänteiden päälle, jossa tuulee niin että tuntuu. Ylhäältä avautuva villin kaunis panoraama hurjine pudotuksineen on henkeäsalpaavan upea.
Yksi leppoisimmista kävelyreiteistä, yhteensä noin pari tunnin lenkki, löytyy aivan lentokentän lähettyviltä, joten sen voi jättää vaikka viimeiseen päivään. Polku seurailee kirkasvetisen Leitisvatn-järven rantamia ja nousee hiljakseen ylös nurmirinnettä mereen viettävälle jylhälle kalliokielekkeelle. Kerrotaan, että viikingit työnsivät sieltä orjansa alas mereen.
Huipulta aukeaa huikea panoraama. Sieltä näkee yhdellä silmäyksellä sekä meren että jyrkänteiden päällä lepäävän järven. Jos katsoo järveä tietystä kulmasta, näyttää siltä kuin se leijuisi ilmassa. Paikka on tietysti intohimoisten instagrammaajien suosikkikohde Färsaarilla, mutta täydellinen kuvakulma vaatii aikamoista taiteilua vaarallisen jyrkänteen reunalla. Kannattaa tyytyä mieluummin vähän kehnompaan kuvakulmaan.
Tuskin missään muualla voi lentää helikopterilla niin edullisesti kuin Färsaarilla. Se on osa saariston joukkoliikennettä – kaikille saarille kun ei ole teitä lainkaan – ja valtion tukemaa. Ainakin toistaiseksi matkailijat saavat liput samaan hintaan kuin paikallisetkin, mutta toivotaan, että he ostaisivat matkan vain yhteen suuntaan.
Näppärintä helikopteria on testata Mykinesille mennessä tai sieltä tullessa, toisen matkan voi taittaa veneellä. Helikopterit lähtevät Vágarin saaren lentokentältä, ja lento Mykinesille kestää 10 minuuttia, ja maksaa noin 15 euroa.
Kyyti on miellyttävän tasaista ja maisemat, noh, aikamoiset.
Färsaarten ilmasto on subarktinen ja merellinen, talvet ovat leutoja ja kesät viileitä. Heinäkuun keskilämpötila on noin 10 astetta. Sää voi muuttua nopeasti ja tiheä sumu laskeutua hetkessä.
Aina kannattaa varautua tuuleen ja sateeseen.
Hintataso on hieman Suomea korkeampi. Ravintoloiden pääruoat maksavat alkaen noin 30 €, lasi viiniä 8 €. Maksaa voi sekä Tanskan että Färsaarten kruunuilla, ne ovat samanarvoisia. Luotto- ja maksukortit toimivat miltei joka paikassa, käteistä tarvitaan harvoin.
Färsaarten lentokenttä sijaitsee Vágarin saarella. Lentoja on muun muassa Kööpenhaminasta ja Norjan Bergenistä.
Lentokentältä on bussiyhteys Tórshavniin, taksi maksaa maltaita. Kentältä voi myös vuokrata auton (kannattaa toki tehdä se etukäteen). Saarilla toimii sekä kansainvälisiä että paikallisia vuokrausfirmoja.
Färsaarille pääsee myös autolautalla Tanskasta (www.smyrilline.com), tai risteilyillä.
· Saaria on yhteensä 18, joista kuuteen pääsee autolla pitkin siltoja tai merenalaisia tunneleita (merenalaiset tunneleita on kaksi ja ne ovat maksullisia, noin 13 euroa). Muille saarille kuljetaan lautoilla tai helikopterilla.
· Tiet ovat hyväkuntoisia ja liikennettä on vähän, mutta vapaina kuljeskelevia lampaita on varottava. Erityisen kauniit tieosuudet on merkitty karttoihin ja tieopasteisiin keltaisella leinikkisymbolilla. Nämä maisematiet ovat usein kapeita.
· Majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin. Sitä on rajallisesti ja etenkin hotellit täyttyvät kesällä nopeasti. Suurimmilla saarilla on keskitason hotelleja ja guesthouse-majapaikkoja. Eniten valikoimaa on pääkaupungissa Tórshavnissa. Asunnon tai mökin voi vuokrata esimerkiksi Airbnb:n kautta. Leiriytyä saa vain leirintäalueilla, joita on parikymmentä.
Pysy mukana kyydissä!
Seuraa Explorasia Facebookissa - helpoin tapa päästä lomafiilikseen.